Kasvihuoneviljelyn plussat ja miinukset
Heti alkuun plussat: Olen äärettömän iloinen siitä, että mökkipalstalla on hyväkuntoinen kasvihuone erinäisiä kasvatuskokeiluita varten. Kasvihuoneen etu on ehdottomasti se, että linnut tai jänikset eivät kovin helposti pääse syömään satoa verrattuna lavakasvatukseen ulkona. Ruukuissa tapahtuvassa kasvatuksessa myöskään rikkaruohoja ei tarvitse kitkeä. Lisäksi hassua kyllä, mutta itseistutettuihin taimiin vähän kiintyy ja on fiiliksissä, kun oma kasvatus tuottaa tulosta 🙂 ”Sisätiloissa” voi koittaa kasvattaa sellaisiakin vihanneksia ja hedelmiä, jotka eivät välttämättä viihdy niin hyvin ulkona – itse ajattelin ensi vuonna kokeilla vesimelonia ja jotkut ovat myös kasvattaneet viinirypäleitä.
Kasvatus ja viljely tuo muutenkin jännitystä elämään – ovatko kasvit jo tehneet kukkia, tai jopa satoa viime kerran jälkeen? Selvisivätkö tomaatit helleaallosta, entä kylmettyivätkö kurkut yöllä? Jokainen päivä puutarhalla on uusi mahdollisuus!
Ja sitten pari miinusta: Täysin suojassa eivät kasvit kuitenkaan ole edes omassa kasvihuoneessa. Yleisimpiä tuholaisia ovat mm. vihannespunkki, kirvat, ripsiäinen, ansarijauhiainen, harsosääski ja jopa etanat. On jokaisen omassa harkinnassa, haluaako teollisia torjunta-aineita käyttää vai koittaako selvitä ekologisemmilla ratkaisuilla (esim. leppäkertut). Ovia ja ikkunoita ei kuitenkaan voi sulkea, sillä ilmanvaihdosta pitää huolehtia ja lämpötilaa sekä ilmankosteutta seurata. Lämpötila kipuaa helposti todella korkeaksi ja kasvihuone tuntuu minisaunalta siinä vaiheessa.
Kasvari onkin harrastuksena aika sitova, sillä kun taimet on kerran istutettu, täytyy niitä myös hoitaa. Kastelujärjestelmä helpottaa vesihuoltoa, mutta niiden varaan ei täysin voi luottaa kuin parin päivän ajan kerrallaan. Helpointa onkin asua mökillä taimien kanssa, tai sitten käydä paikalla kastelemassa joka toinen päivä. Jos lähtee itse reissuun, niin kasvihuoneelle on lähes välttämätöntä hankkia hoitaja, vähän kuten lemmikillekin.
Kasvihuoneeseen ei myöskään voi valita ihan mitä tahansa lajeja kasvatettavaksi, vaan niiden tulisi olla itsepölyttyviä (partenokarppisia), sillä sisällä ei tapahdu pölytystä hyönteisten toimesta samalla tavoin kuin ulkona. Usein tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä erilaisia kasvihuonekurkkuja ja -tomaatteja sekä muita lajikkeita on myynnissä runsaasti.
Jos jonkinlaisia huonoja puolia pitäisi vielä lisäksi listata, niin kyllähän se on niin, että kasvatushommaan saa uppoamaan aika paljon rahaa kuten puutarhan ylläpitoon yleensäkin. Jos hankkii uudet ruukut (mitä tahansa halvimpia laastisaaveja ei kannata käyttää), mullat ja turpeet, lannoitteet, taimet sun muut tykötarpeet niin pari sataa euroa on siinä vaiheessa kulunut hyvinkin nopeasti. Mikäli kasvatuskauden haluaisi aloittaa tosi aikaisin, niin sitten vielä mahdolliset lämmittimet ja kasvivalot vievät aika paljon sähköä muiden kulujen lisäksi.
Mutta on se niinkin, että harrastukseen kuluvaa aikaa ja rahaa ei niin kovin tarkasti kannata laskea ja mikä onkaan mukavampaa, kun syödä itsekasvatettua satoa ruokapöydässä, edes niitä kahta kurkkua ja kolmea tomaattia!