Uuden äärellä

Ulkona oli kaunis kesäilma ja kerrostaloelämä alkoi ahdistamaan. Huomasin ajattelevani, että olisipa oma piha… Siellähän voisi sitten kasvattaa kaikenlaista ja koirakin tykkäisi kun saisi olla enemmän vapaana. En tosin millään haluaisi kuitenkaan muuttaa, sillä olemme viihtyneet nykyisessä kodissa tosi hyvin ja taloyhtiössä kaikki asiat toimivat mutkattomasti. Hei mutta mitenkäs siirtolapuutarhat, nehän on ihania! Onkohan sellainen mökki kovin hankala löytää ja saisikohan siihen vähän pankkilainaa? Kärsimätön sieluni tarttui toimeen ja parin kuukauden kuluttua täydellinen kohdekin oli löytynyt. Toivelistalla oli suhteellisen hyväkuntoinen mökki (check), kasvihuone (check), aidattu piha (check) ja plussaa ulkotiskipaikasta ja pihakeinusta (check, check!). Puolisokin alkoi lämpenemään projektille pikkuhiljaa, kai tajusi että se on menoa nyt kun tuo daami kerran jotain saa päähänsä..

Puutarhaelämää on nyt takana ensimmäiset pari viikkoa ja onneksi suotuisia säitä on riittänyt vielä näin syyskuussa. Edelliset omistajat olivat hoitaneet pihaa rakkaudella ja siellä onkin useita (itselleni vielä hieman tuntemattomia) kukkia ja kasveja. Koiran vuoksi joudun luultavasti hankkiutumaan eroon parista myrkyllisestä pihakasvista ja mietitään tilalle sitten jotain muuta ensi vuonna. Loppuvuoden ajan on tarkoitus keskittyä lähinnä ruohonleikkuuseen ja sisäpintojen päivitykseen maalauksen ja sisustuksen kanssa. Olen aika innoissani tästä ”mummoharrastuksestani” (viittaus alueen keski-ikään) ja uskon, että pääsen toteuttamaan itseäni mukavasti pienen tai suuremman puuhastelun äärellä. Eikös raitis ilma ja jokin ulkoharrastus ole hyväksi mielenterveydelle ja mökille on mukavaa piipahtaa käymään nopeasti kun välimatkakin on niin lyhyt.