Lyyti-neiti, pieni kottarainen täytti tänään 8 kuukautta. Viime viikkojen aikana Lyde on..

.. oppinut nousemaan tukea vasten pystyyn. Tyttö vetää itsensä käsivoimilla polvilleen ja valitettavasti välillä myös seisaalleen asti. Varsinkin sohvapöytä soveltuu tähän hyvin.

.. oppinut ryömimään. Ensin äidin puhelimen perässä ja nyt reissataan jo ympäri kämppää. Useimmiten määränpäänä on uunin luukku, suihkun lattiakaivo tai vessan patteri.

.. syönyt monia uusia juttuja..

.. kiukutellut..

.. sekä ottanut osumaa niin tv-tason, lelulaatikoin kuin lattiankin kanssa. Mustelmia ei vielä ole kuitenkaan tullut.

Yhdessä on

.. juhlittu yhdet 3- ja yhdet 65-vuotissyntymäpäivät..

.. taputettu..

.. shoppailtu..

.. ulkoiltu..

.. ja jatkettu muskaria.

Äiti on mm. aloittanut ja lopettanut unikoulun, tuloksettomana.. (tästä saisi ihan oman postauksen..) sekä saanut niska-hartiseudun taas kunnolla jumiin, kun on yrittänyt saada vauvan rauhoittumaan omaan sänkyynsä ja välistä viettänyt yönsä tuttina. Lapsi on myös potenut eroahdistusta, kuolannut massiivisesti ja pureskellut kaikkea käsiin osunutta varpaista mattoon ja laukun hihnoihin sekä oppinut heittäytymään syöttötuolissa tai sylissä selkä kaarelle, kun jokin asia ei miellytä. Yhdessä on myös oltu yökylässä mummolassa, pottailtu ja saatu saalista ja parhaillaan sairastetaan flunssaa, tyttö ensimmäistä kertaa kipeänä.

Ollaan saunottu yhdessä, köllötelty, leikitty ja laulettu, naurettu, riehuttu ja kiljuttu ja rakastettu. <3

Mummukan sanoin ”Sinä olet Lyyti onnentyttö. Olet onnentyttö, koska sinua rakastetaan.”