35+0
36. raskausviikko alkoi tänään ja askettuun aikaan on päiviä jäljellä 35. Tiistaina oli ensimmäinen virallinen äitiyslomapäiväkin 😮
Joko jännittää? Joo ja ei 😀 Olen malttamaton, haluaisin kovasti vauvan jo syliin, vaikka murusen on hyvä kasvaa vielä pari-kolme viikkoa. Sitten voisi alkaa valmistautua syntymään. Ei yliajalle, kiitos. T:llä on kesäkuussa tiedossa paljon töitä ja yksi koulutuskin, ja kyllä mieluummin menisin juhannusaattona katsomaan kokkoa kuin köllisin sairaalassa. Mutta jos vauva ei ole valmis vielä kesäkuun viides tai edes viidestoista, eihän minulla ole siihen sanomista 🙂 Synnytyskään ei (vielä) jännitä, synnytysvalmennuksen jälkeen olen kai vieläkin luottavaisempi. Kai se sitten viimeistään jännittää, kun ollaan matkalla sairaalaan.
Raskaus on edelleenkin kokonaisuudessaan ollut melko helppo. Supistelu, selkäkivut ja fyysinen väsymyskin helpottivat hiukan, kun myönsi työnteon olevan hieman liian raskasta. Mutta siltikin huomaan keskiraskauden olleen helpointa aikaa. Ei väsyttänyt, ei supistellut, ei koskenut mihinkään, ruoka maistui ja nukuin hyvin.
Viimeinen kolmannes on mennytkin sitten lisääntyviä vaivoja ihmetellessä ja niitä manaillessa. Kaikki kumartelu ja kurottelu käy selkään, liian nopea kävelyvauhti tai muu reipas touhuaminen supistaa (kivuttomasti yleensä mutta silti pitää välillä pysähtyä hengittämään) ja vatsaa särkee välillä rasituksen, välillä pitkäkestoisten supistusten ja välillä lapsen remuamisen takia. Ei nukuta tai jos nukuttaisi, en pysty ololtani nukkumaan. Sittenkin jos nukun, havahdun monta kertaa yössä joko kipuun, vessahätään tai Erkon vänkäämiseen. Syvää unta ei tule kuin pienissä pätkissä kerrallaan eli aamulla väsyttää. Myös lantion seutua särkee välillä ja tuntuu kuin sukkapuikoilla tökittäisiin jonnekin kohdunsuulle. Vaikka maha ei ole mikään valtava, se alkaa olemaan niin täynnä vauvaa, että miltei kaikki liikkuminen (oma tai vauvan) aiheuttaa jotain kolotusta tai juilintaa. Ja Erkko on edelleen sitä mieltä, että hyvin mahtuu liikkumaan, vaikka minusta tuntuu ihan päinvastaiselta!
Kaikki kolotukset ja pikkuviat ovat tasaisesti lisääntyneet ja vaivaavat ilman mitään kummempaa rasitustakin. Mietin viime viikolla, että missä kunnossa olisin fyysisesti, jos olisin sitkeästi jatkanut töissä :/
Eilenkin noiduin nukkumaan käydessä kun supistukset tuntuivat ekaa kertaa selässä asti ja maha painoi tonnin, kyljellään olo ei tullut kuulonkaan kun Erkko puski kantapäillä patjaa vasten ja selällään olo särki selkää. Mutta silti, en vaihtaisi tätä mihinkään! Katselen mahaani peilistä monta kertaa päivässä ja silittelen Erkon kylkiluihini hinkkaavaa pyllyä virnistellen onnellisena, kun ehdin jo hiukan pelätä, etten saisi tätä kokea. Olen ikionnellinen jokaisesta muljahduksesta, joka kohdussa tuntuu, vaikka välillä sattuu niin, että pitää ääneen kirota tai kiljaista. Äidin ja isän pieni kulta siellä treenaa ja voimistuu päivä päivältä. Liikkeet ovat muuttuneet enemmän puskeviksi, kun tila alkaa huveta. Erkko on koko raskauden ajan ollut todella liikkuvainen ja vaikkei teräviä potkuja enää hirveästi tunnu, niin rauhallisimpienkin päivien päätteeksi Erkko sellaisen rallin, ettei tarvitse olla huolissaan :) <3
En tiedä onko kyse vain ajan kulumisesta, mutta perhevalmennuksen ja viime viikonlopun synnytysvalmennuksen jälkeen T on vaikuttanut jotenkin rauhallisemmalta ja ”valmiimmalta”. Jos puhun synnytyksestä tai nimistä tms, hän tuntuu oikeasti kuuntelevan ja jopa kommentoikin jotain. Tuntui, että vielä pari-kolme viikkoa sitten miesraukka oli melko paniikissa eikä oikein olisi halunnut kai ajatellakaan tiettyjä asioita. Olen yrittänyt pitää taukoa nimipohdinnoissa, kun ollaan hiukan umpikujassa. Koko nimenantojärjestelykin on vielä täysin auki, isoja pohdintoja siis edessä. Mutta yritän keskittyä voimaan hyvin nämä viimeiset viikot, nimiä ja sellaista ehdimme pohtia myöhemminkin.
Löysin kirpparilta Erkolle ekat ”tennarit”. Odotin T:n reaktion olevan jotakin silmienpyörittelyn tai epämääräisen hymähdyksen tasoa tyyliin ”ostit taas vaihteeks jotaki”, mutta sen sijaan koko mies näytti menevän ihan veteläksi ja tuijotti pieniä tossuja onnellisen typerä virne kasvoillaan. Kyllä se ”isi” alkaa sieltä nousta esiin. Sama typerä hymy hiipi hänen kasvoillaan eilen illalla, kun sylitteli tulevan kummipojan kanssa :)
Tällä viikolla olen pakkaillut vähän sairaalakassiakin. Taidan kuvata sisällön ja postata erikseen, tuleepahan tarkistettua että varmasti kaikki tarpeellinen tulee pakattua :) Ensi viikolla lähden äidin kanssa kaupungille ja ostan kaikki tarvittavat pikkutilpehöörit, vaipat ja rasvat ym. Sitten kotona alkaakin olla jo kaikki mitä tarvitaan :)
Yritän saada kirjoitettua synnytysvalmennuksesta jotakin, mutta menee kyllä ensi viikkoon. Olen värkkäillyt veljelle esiintymisrekvisiittaa (muusikonrenttu, valmistuu tänä keväänä konservatoriosta) ja viikonloppuna olisi ohjelmassa kummipojan ristiäiset sekä valokuvaussessio. Toteutan haaveen kauniista raskauskuvista. Vielä en tiedä, suostuuko T esiintymään kuvissa :P
Aurinkoista vappupäivää toivottelee
pinklady & Erkko 35+0 PUMPAMPOKSIS <3