40+1, no baby yet

Eilen oli laskettu aika ja yhdessä paketissa ollaan Erkon kanssa edelleen. Toki, kun mamma on aina myöhässä joka paikassa (syntynytkin kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen) niin ei kai lapseltakaan voida suurta täsmällisyyttä odottaa.

Neuvolassa kävin eilen, siellä ei ollut mitään erikoista. Arvot kunnossa ja vointi hyvä. Sf-mitta kasvanut edelleen, mutta ipana on ihan ”pinnassa” mikä mittaa varmaankin kasvattaa, painoa kun oli tullut hyvin maltillisesti. Seuraava ja todennäköisesti viimeinen neuvola-aika varattu ensi tiistaille rv 40+5 ja yliaikakontrollikin on varattu valmiiks äitipolille puolentoistaviikon päähän juhannusviikon maanantaille, jolloin raskausviikkoja 41+4. Jos sinne asti joudun/pääsen, toivon, että saisin käynnistyksen jo samana päivänä, silloin olisi hyvät mahdollisuudet ehtiä juhannuksen pyhiksi kotiin.

Olen ollut aika levoton viime päivinä, kävelen paljon ympäri tätä 78neliön kämppää (monta ympyrää tulee tehtyä). En oikein malta keskittyä mihinkään kovin pitkää aikaa ja lisäksi selkä jumittaa ja kipeytyy pitkästä istumisesta ja seisomisesta. Myös takapuoli puutuu istumisesta, lantiossa alkaa kai olla vähän ahdasta. Tänään varsinkin on koko ajan hirveä paine lantiossa, niin etu- kuin takapuolellakin ja rakko on ilmeisesti kivasti lintussa, kun koko ajan pitää rampata vessassa pikkulirulla. ”Sovittiin” toissailtana Erkon kanssa, että huomenna synnytetään. Tympäsee tämä odottelu jo ihan kympillä. Haluan minun vauvan tähän syliin nyt heti <3

Päivät olen kyllä saanut malttamattomuudesta huolimatta kulumaan ihan vaivatta kotihommilla, kavereiden näkemisellä ja kaikennäköisillä käsitöillä/askarteluilla. Tänään olisi käsiteltävänä muovikassillinen raparperia, yhden kassillisen ”tuhosin” jo toissapäivänä tuloksena reilu litra mehua, iso kulhollinen kiisseliä ja kolme pussia paloina pakastimessa. Pakastimeen olisi tarkoitus paloitella osa noista lopuistakin ja jos keittäisi pari litraa mehua, pakkaseen nekin. Ja piirakan aion tehdä. Tiistaina järjestelin komeroita ja löysin pussillisen isoäidinneliöitä, joista olen ajatellut alunperin tehdä ison päiväpeiton.  Taidankin tehdä niistä peiton Erkolle. Mustavalkoisen. Meinasin sairaalaankin ottaa mukaan koukun ja lankakerän, jos vauvan tuijottelulta ja vierailta ehtii vaikka virkkaamaan. Olen myös taite(i)llut origaminorsuja, -kurkia ja -tähtiä Erkon mobilea varten ja aloittanut vauvakirjan tekoa (toisin sanoen koristelin kannet :D). Niin ja olen minä vähän löhöillyt telkkarikoomassakin :D

Viime viikonloppuna kävin yhden kaverin kanssa pizzalounaalla ja toisen kanssa lettulounaalla. Lauantaina vietettiin ystäväperheen tupareita ja sunnuntaina syötiin kummityttömme kanssa synttärikakku. Alkuviikosta äiti tuli kaveriksi siivoilemaan ja kitkettiin myös kasvipenkistä viime vuotiset kuivaneet karahkat ja sitkeästi esiin tunkevat kukkapenkin jäänteet. Eilen lähdin neuvolakäynnin jälkeen T:n serkun ja hänen pienen tyttönsä kanssa ex tempore reissulle ”naapuripitäjään”, tehtiin siellä pieni päiväkävely ja syötiin lounasta. Tänään en ole oikein saanut mitään aikaan, olen ollut tosi levoton ja aamulla oli omituisen tokkurainen. Pitäisi käydä hakemassa ne raparperit varastosta. Tai jos jättäisi huomiselle… Kaupassa pitää jossakin välissä käydä ja illalla olisi taloyhtiön kokous. Kai sinne pitäisi mennä, välillä vaan iltaisin on tukala olo toosan vihlomisen ja selkäkivun kanssa, ettei voi kuvitella lähtevänsä minnekään. T on kyllä menossa joka tapauksessa, että jos olo on hankala niin voin kyllä jäädä kotiinkin…

 

Steriloin alkuviikosta tutit ja pullot, rintapumpun osille voisin tehdä saman viikonlopun aikana niin olisivat nekin valmiina jos ja kun tarve tulee. Värjäsin jo kevättalvella läjän harsoja ja joitain vauvanvaatteita, sain harsojen reunat ommeltua ehkä kuukausi sitten, mutta kukaan ei ole vieläkään päätellyt lankoja. Ehkä huomenna?

Olen ollut aika lunki koko raskausajan, en ole juuri stressailut ruokarajoituksista tai pelännyt kehityshäiriöitä. Synnytyskään ei pelota. Nyt kuitenkin, kun vaavi voi syntyä vaikka tänä iltana, sellainen pieni pakokauhu meinaa hiipiä mieleen kun sitä tulevaa arkea ajattelee. Siis se vauva, Erkko, ihan oikeasti sitten muuttaa meille ja meidän pitäisi pitää hänet hengissä ja tyytyväisenä! Olenhan minä vauvoja hoitanut ennenkin, mutta se on sitten meidän vauva, meidän ikioma lapsi ja meidän pitää tehdä ratkaisut ja päätökset. Ja se vauva on tässä sitten koko ajan (noin niinkun periaatteessa). Se on otettava joka paikkaan mukaan, ei vauvaa voi vaan jättää kotiin. Mitä meidän arjesta tulee tai miten minä koskaan pääsen Erkon kanssa lähtemään mihinkään, kun olen niin äärimmäisen epäjärjestelmällinen ja huithapeli? Ja T tekee hirveästi töitä ja pitkiä päiviä! Miten me jaksetaan ja meidän kirjahylly on vaarallinen ja mitäs jos vauva vaan itkee tai jos minä vaan itken tai jos me kaikki itketään… Tuleekohan tämä vähän myöhässä :’D

Niin että jos asiaa alkaa miettiä, niin pään saa leviämään. Siksi en mieti. Mietin vain sitä, että hyvin pian me tavataan meidän esikoinen. Nähdään onko sillä tukkaa, ehkä isänsä suu ja minun nenä. Tai toisin päin :) Päästään tutustumaan meidän tärkeimpään ihmiseen, joka muuttaa meidän elämän. Ja me pärjätään! Meidän elämästä tulee meidän lapsen elämää ja me opitaan tekemään asiat eri tavalla jos tarvitsee. Meistä tulee ihan pian ihan oikeat äiti ja isä. Minä mietin vain sitä, koska siitä tässä loppujen lopuksi on kysymys <3

 

pinklady & Erkko jännän äärellä 40+1