4½ kuukautta (ja vähän yli)

Pieni neiti Lyytikäinen, kuolaava höpösöpö minipossu, täytti kolme viikkoa sitten torstaina neljä (4!) kuukautta. Minun pieni vauva on jo tosi tormakka ja kova touhottamaan, valovuosien päässä siitä pienestä tuhisijasta, joka vain nukkui, kakki ja söi. 

Minkäslaista elo on neljäkuisen tylleröisen kanssa? Melko rytmitöntä ja ailahtelevaa vielä, mutta niinpä se kai kuuluu ollakin 🙂 Lyyti on melkoisen seurankipeä ja viihtyy pienessä härdellissä paremmin kuin kahdelteen kotona, joten me liikutaan aika paljon kodin ulkopuolella: nähdään mamma- ja vauvakavereita, käydään kaupungilla, harrastetaan, vaunutellaan. Tiistaisin käydään muskarissa, ryhmässä on seitsemän alle vuoden ikäistä vauvaa. Ihan hirveästi likka ei vielä itse hommasta irti saa, parasta on seurata vanhempia vauvoja. Mutta mammasta on kiva tavata toisia vauvoja ja mammoja! 🙂 Kolmena lauantaina olemme käyneet vauvauinnissa, vielä olisi kolme kertaa jäljellä. Lyyti viihtyy vedessä älyttömän hyvin eikä hallissakaan ole hätkähtänyt ääniä tai muita ihmisiä. Viimeksi sukellutettiin ensimmäisen kerran ja sehän oli to-del-la järkyttävää. Meinasi fiilikset mennä ihan täysin, kun väsymys oli painoi alla hiukan liikaa. Siitäkin huolimatta päästiin riitelemättä pesulle ja pukemaan. Lisäksi joka toinen maanantai käydään MLL:n perhekahvilassa moikkaamassa muita vanhempia (äitejä lähinnä) ja lapsia.

Pikkuhiljaa kotona oleskelu on muuttunut ”helpommaksi”, kun Lyyti viihtyy lattialla itsekseenkinpieniä hetkiä ja nukkuu päiväunia muuallakin kuin sylissä tai liikkuvissa vaunuissa. Päiväunet paranivat kiinteiden aloittamisen jälkeen. Päätin kokeilla soseita, koska päiväunet olivat onnettomia, yösyöminen alkoi lisääntymään eikä tiheän imun kausi mennyt ohi ensinkään, vaan syöntitahti kiihtyi päivälläkin. Olin itse tosi ärsyyntynyt ja likka kärsi jo itsekin koko ajan huononevista yöunista. Vähän ennen 4kk päivää keittelin bataattisosetta pakastettavaksi ja annoin siitä Lyytille pienen maistiaisen, vajaan teelusikallisen reilusti maidolla jatkettuna. Se oli taikaa: tyttö nukkui 2tuntia paikallaan olevissa vaunuissa! Aiemmin hän nukkui kunnon päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa.

Sattumaa tai ei, sosemaistelu otettiin tavaksi. Olin ajatellut täysimettää lähemmäs puolta vuotta, mutta olen ollut tyytyväinen päätökseeni ja Lyyti myös syö tosi hyvin. Bataatin lisäksi olen antanut kesäkurpitsaa, maissia, päärynää ja luumua. Peruna-porkkanaa maistatin, mutta oli ilmeisesti pahaa ja veti myös masun ummelle. Reilun viikon ajan olen antanut sosetta kaksi kertaa päivässä, ensimmäinen kerta puolen päivän kieppeillä ennen päikkyjä ja toinen kuuden maissa. Imetän edelleen ja maito maistuu, kunhan vain pimu malttaa keskittyä syömiseen. Päivällä hän käy maitobaarilla karkeasti 1-2h välein, päikyillä tulee pidempi väli. Imetystä en ole lopettelemassa vielä hetkeen, haluaisin jatkaa vuoden ikäiseksi, jolloin voisi suoraan siirtyä juomaan tavallista maitoa, ei tarvitsisi enää käydä korviketta juottamaan välissä. Mutta mennään päivä kerrallaan ja kuulostellaan 🙂

Neuvolassa käytiin juurikin 4kk-päivänä. Kyseessä oli lääkärineuvola. Ensin terveydenhoitajan kanssa punnittiin ja mitattiin tyttö. Hän on kasvanut hienosti koko ajan, nyt tahti vähän hidastunut ja painon ja pituuden suhde tasoittunut. Jutusteltiin tarkemmin tytön syömisistä ja nukkumisesta. Soseille saatiin hyväksyntä sekä terkalta että lääkäriltä ja lupa alkaa maistelemaan myös riisiä puuron muodossa, jos yösyöminen alkaa mennä överiksi. Vellinkin terkka mainitsi, mutta piti puuroa parempana vaihtoehtona. Puuroa on maisteltu pari kertaa, mutta ihan yötä vasten en ole vielä uskaltanut kokeilla.
Lääkärille Lyyti esitteli kaikki hienot taitonsa. Masulleen typykkä pyörähtää kummaltakin puolelta ja nostaa hienosti yläkropan suorien käsien varaan. Tarttuu esineisiin ja kovasti yrittää viedä suuhun, mutta ote irtoaa joko liian herkästi tai sitten ei ollenkaan ja sehän suututtaa :D Tarinoita tulee paljon, mutta ei vielä ihan täysin ole omaa ääntään hoksannut, ei siis vielä testaile erilaisia ääniä kuten kiljumista. Ihan kiva sinänsä, kyllä sitä ehtii. Typykkä on ollut terve, eikä lääkärilläkään ollut mitään huolenaiheita :)

Yöt ovat nykyään melkoista hurlumheita, eikä uudet taidot varmastikaan ole pienin syy siihen. Tyttö rauhoittuu nukkumaan yleensä klo 21-22 . Sen jälkeen voikin tapahtua mitä vaan. Välillä nukuttiin jo 6-9 tuntia putkeen heräämättä, mutta ehdin tuulettaa liian aikaisin. Ensin ensimmäinen unipätkä lyheni 4-5tuntiin ja loppuyö meni 2-3h pätkissä, sitten tyttö alkoi tankata ½-1h välein kello viidestä eteenpäin. Ajattelin että hän ottaa takaisin päin mitä ei päivällä enää malta. Parin-kolmen viikon aikana pisin unipätkä onkin ollut n. 3tuntia ja useimpina öinä Lyyti on herännyt ja syönyt tunnin välein koko yön, viiden jälkeen ei muuta tekisikään kuin söisi.

Vaikka tottakai uudet taidot, pikkuhiljaa kasvavat hampaat ja päivän touhut vaikuttavat öihin ja neljäkuiset usein nukkuvat levottomasti, olen miettinyt voisiko taustalla olla jotain muuta. Nukkumisen kanssa on koko ajan ollut vähän ongelmaa, refluksioireet ovat vaivanneet ja likalla on mahdottomasti ilmavaivoja, jotka häiritsevät yöuniakin hiukan. Epäilen, että Lyyti on yliherkkä maidolle. Käytän maitotuotteita melko vähän muutenkin, joten ajattelin kokeilla täysin maidotonta ruokavaliota hetken aikaa. Juu-u, ei välttämättä vaikuta mitään, rikkonaiset yöt voivat olla vain vaihe ja ilmavaivat johtua soseiden lisäämisestä, mutta inhottaa, kun pienellä on koko ajan jotain hankaluuksia :/ Olisi mahtavaa, jos kaikkiin pikkuvaivoihin löytyisi joku yksi ja sama syy. Kyllähän se itseänikin helpottaisi.

Mutta! Pikkunakki on kyllä mahdottoman riemastuttava! Koska silloin, kun Lyyti on tyytyväinen, hän on tosi tyytyväinen. Hän hymyilee oikeastaan kaikille ja kovasti tarkkailee mitä ympärillä tapahtuu. Lyyti tunnistaa minun ja Tepon lisäksi ainakin minun äitini eli mummon ja Tepon äidin eli mummukan. Isomman serkkutytön äänen tunnistaa myös jossain määrin. Hieman neitonen pääsee jo liikkumaan, pyörii kellonviisarina ympäri ja peruuttaa :D Yhtenä aamuna oli saanut könyttyä itsensä metrin päähän leikkimatolta ja peruuttanut vyötäröä myöden sohvan alle. Lyyti on vauhtimimmi, mitä enemmän hyppyyttää, keikuttaa ja ”retuuttaa” sitä kovempi kikatus. Uimassa käyminen on ollut ihan huippua, sitä varmasti jatketaan, kun ohjattu kurssi päättyy.

Odotan jo kovasti, että Lyyti alkaa liikkua enemmän, vaikka siinä vaiheessa joudumme luultavasti uusimaan olohuoneen kalustusta. Tällä hetkellä tavarat ovat liian helposti saatavilla ja kirjahyllyt turhan hutjakat. Odotan innolla joulua, vaikka typy ei vielä itse siitä mitään älyäkään. Odotan, että päästään talvella hankeen mönkimään ja ihmettelemään/syömään lunta. Mutta on ihanaa elää päivä kerrallaan ja seurata lapsen kasvua ja kehitystä, kun lähes joka päivä huomaa uusia juttuja. Kasvuvauhti jopa hieman pelottaa, nyt on jo kolmasosa vauvavuodesta kulunut :o

 

Kahden viikon päästä on taas neuvola, jospa saisin kuukausikatsauksen tehtyä ajallaan. Olen ollut kyllä patalaiska blogin kanssa. Ihan oikeasti, olisin ehtinyt kirjoittaa, mutta en ole jaksanut paneutua ja/tai jäsennellä ajatuksia, kun olisi niin paljon asiaa… Imettäessä olisi hyvin aikaa, mutta yhdellä kädellä kirjoittaessa palaa hermo. Joten olen antanut olla :D Blogihaastekin jäi kesken …Mutta nyt. PAKKO. Yritän ryhdistäytyä.