Kolmekymmentä ja nolla
Aivan järjettömän suuri POKS, koska tänään on tosiaan raskausviikkoja kasassa 30+0. 10 viikkoa laskettuun aikaan, toisin sanoen 70 päivää. Työpäiviä jäljellä enintään 19.
Aika söpöt neuvolakortin kannet, eikö? 🙂
Neuvolakäynnitkin alkavat pikkuhiljaa tihentyä. Osittain sokeriarvojen seurannan takia, mutta muutenkin. Maanantaina oli järjestyksessään kuudes neuvolakäynti. Edellisestä oli kulunut vajaa 3viikkoa ja seuraava onkin jo kahden viikon päästä. Mikäpäs siellä on tietty käydessä, kun terkkari on ammattimainen, mutta samalla myös sopivan rento ja rempseä. Ja ainakin tuntuu oikeasti välittävän.
Maanantaina juteltiin ensin sokeriarvoista, terkka ei ollut huolissaan, vaikka arvot olivatkin parina aamuna pompanneet. Jatkan seurantaa parina päivänä viikossa, jotta pomppauksia ei ala tulla säännöllisesti. Sitten katsottiin kaikki perusjutut, paino, hb, verenpaine, sf-mitta. Paino nousee tasaisesti, kokonaisuudessaan kiloja on tullut pikkuisen vajaa 10. Verenpaine edelleen ok, hemppari hiukan noussut edellisestä, joten rautalisää ei ainakaan vielä tarvitse alkaa ottamaan. Sf-mittakin kasvanut tasaisesti. Lisäksi juteltiin yleisesti olotilasta ja kuunneltiin myös sydänäänet. On se vaan aina yhtä jänskää kuulla se jumputus <3 Kovin pitkää hetkeä Erkko ei tosin ikinä paikallaan pysy. Napero oleskeli ainakin maanantaina pää alaspäin, mutta on nujunnut tällä viikolla siihen malliin, etten oikein enää tiedä mikä ruumiinosa tai raaja puskee mihinkin suuntaan.
Neuvola rv 29+4 (26+5)
Paino: 67,1 kg (66,2 kg)
Painon muutos: +280g/vko (+434g/vko)
Verenpaine: 120/76 (124/72)
B-Hb: 119 (114)
U-Prot: – (-)
U-Gluk: + (-)
SF-mitta: 25 (22)
Tarjonta: rt
Ipanan syke: 136-150 (139-152)
Liikkeet: ++ (++)
Ensi viikolla on ensimmäinen perhevalmennus, aiheena synnytys. T lähtee huomenna viikoksi Lappiin, eli lampsin yksinäni valmennukseen. Sovittiin, että katsotaan myöhemmin kotona dvd:ltä (saatu neuvolasta) synnytys ja T lupasi lukea sekä neuvolan opuksia että Jari Sinkkosen kirjaa Ensi kertaa isäksi. Haluaisin ehdottomasti tulevan isän olevan mukana synnytyksessa, ja koska T on pyörtynyt paljon vähemmästäkin, on tosi tärkeää, että hänellä on joku käsitys miten homma etenee ja miten hän pystyisi minua parhaiten tukemaan. Tällä hetkellä ainoa toive on, että pysyy tajuissaan, katsotaan sitä kaikkea muuta sen jälkeen. Pelkään aivan kuollakseni, että hän makaa taju parkissa synnytyssalin lattialla ja minä joudun synnyttämään ”yksin”, ilman tuttua ja turvallista ihmistä. Omalle äidilleni olen asiasta puhunut ja varmasti tulee sairaalaan mikäli vain tarve on ja töiltään pääsee. Onneksi lähipiirissä on paljon synnyttäneitä ystäviä ja muita äiti-ihmisiä (käly, anoppi), joita voin tarvittaessa pyytää pitämään kädestä kiinni.
Viikonloppuna pesin tosiaan jo Erkon vaatteita, pari koneellista, vielä olis kaksi koneellista pestävä (kirjava ja valkoinen). Kun T on kokonaisen viikon poissa, meinasin hoitaa pesu-urakan loppuun ja järjestellä vaatteet paikalleen. Äiti tulee ensi tiistaina kaveriksi siivoamaan vaatehuoneen ja komeroita, että saadaan vauvakamat hyvin ulottuville ja tarpeettomia kamoja sinne peränurkkiin.
”Poikamiestyttöviikon” aikana aion myös kirjoittaa blogia, yksi postaus värjäyshommista ja myös sellainen ”mikä kaikki ahdistaa”-postaus, jossa varmaan ainakin on lisää synnytysjännitysta, nimenantodilemmaa sekä yleistä panikointia tulevasta. Haluaisin myös kirjoittaa raskausajan vaatetuksesta, mutta en vielä lupaa mitään :D
Nyt me könytään Erkon kanssa nukkumaan, öitä :)
pinklady & Erkko 30+0 POKSPOKSPOKS
ps. Poikaolo vahvistuu, vaikka maha on alkanut hiukan leventyä tyttömalliseksi. Olen jatkuvasti vähällä kutsua Erkkoa jätkäksi, dudeksi tai pikkujäbäksi. Hiukan hämmentävää, jos Erkko todella sitten onkin poika. Tai ehkä vielä enemmän hämmentävää, jos ei olekaan, kun nyt se tuntuu niin ”varmalta”?