Oman elämänsä Masterchef

Tiedättehän ne Seppälän mainokset, jotka on/oli otsikoitu ”Oman elämänsä supermalli Unelma, 29 v” ja joissa mannekeerasi tavisnaisia? No, minäpä olin pari viikkoa sitten oman elämäni Masterchef. Ah, miten ihanaa on tehdä ruokaa ihmisille! En ole mikään huippukokki, vaikka osaan ja tiedän ruuasta kaikenlaista (kiitos kuuluu enemmän lehdille ja tv-ohjelmille kuin omille kokemuksille). Kokkaan yleensä hyvin perusjuttuja, joten välillä on kiva tehdä jotakin epätavallista. Meidän viimeviikkoinen menu voi jollekin olla ihan normaalin arki-illan ruokaa, mutta meidän keittiössä harvemmin syödään yhtä hyvin 😀

Olen toiminut ainejärjestömme hallituksessa kaksi kautta. Päätimme alkusyksystä käyttää hallituksen virkistäytymiseen budjetoidut rahat koti-illalliseen, ihan yksinkertaisesti siksi, että kotona kokaten saadaan samalla rahalla PALJON enemmän ruokaa ja viinit päälle. Päädyimme illastamaan meillä, koska tilaa on eniten, vaikka kyydit keskustasta tänne syrjäkylälle pitikin järjestää. Minä toimin luonnollisesti kuskina molempiin suuntiin, kun ei tuohon viiniin tarvinnut sekaantua. Ruokapöytään kokoontui seitsemän nuorta naista. T:kin oli kotona, mutta osallistui illalliseen pääasiassa heittelemällä enemmän tai vähemmän tyhmiä juttuja sohvalla maaten 😀

Mutta siihen menuun.

Alkuruokana makustelimme raikkaan salaatin. Lautaselle kasattiin frisee- ja tammenlehtisalaattia sekä rucolaa, kotimaisia luomuluumutomaatteja, paahdettuja pinjansiemeniä, krutonkeja (pussista), pannulla paistettua halloumi-juustoa sekä balsamico-kastiketta. Salaatit koottiin porukalla, minä toimin työnjohtajana ja puheenjohtajamme vastasi pinjansiementen ja halloumin ei-polttamisesta. Sain kesällä lievän yliannostuksen halloumista, söin sitä paljon, mutta nyt ihana, hiukan nitiseva juusto maistui niiin hyvältä. Yksinkertaisuudessaan salaatti toimi erittäin hyvin, ja oli sopivan täyttävä, että jaksoimme odotella seuraavaa ruokalajia.

Ennen salaattien kokoamista uuniin heitettiin iso vuoallinen uunijuureksia: perunaa, porkkanaa, bataattia, punajuurta ja sipulia lohkoina sekä pari kokonaista valkosipulia leveyssuunnassa halkaistuna. Päälle liruttelin hunajaa ja oliiviöljyä. Juurekset pilkottiin reiluiksi paloiksi ja ne hengailivat uunissa noin tunnin. Sormisuolaa päälle reilulla kädellä ja pöytään.

Juuresten seuraksi paistettiin pannulla poron sisäfileetä kaupan pakastealtaasta. Poro sai sulaa edellisestä illasta saakka rauhassa jääkaapissa, ja levätä huoneenlämmössä hyvän tovin ennen paistamista. Pintaan suolaa ja pippuria, levy keskilämmöllä ja noin 3-4minuuttia per puoli. Kastikkeen teon ajaksi, nostin lihat juuresten päälle uuniin jälkilämpöön. Ikinä en ollut poroa ennen valmistanut, mutta onnistui yli odotusten. Liha oli ihanan mureaa ja mehevää. Tarkistin sisälämmön mittarilla, mutten enää muista mikä oli se maaginen luku :D Ehkä 55astetta?

Lopullinen annos näytti jokseenkin tältä. Kastike on BlåBandin jauheesta valmistettu punaviinikastike (2pss), johon lisäsin reilun ruokalusikallisen karpalohyytelöä ja kourallisen kuivattuja karpaloita. Ja oli muuten hyvää :)

Heti pääruoan perään maiskuteltiin suklaamoussea ja kitkerää karamellia. Moussen ohjeen nappasin Kaikkien aikojen joulu-lehdestä, samoin kuin ajatuksen porosta ja punaviini-karpalokastikkeesta. Mousse oli todella tuhtia ja todella hyvää. Maun antajaksi sopii moni alkoholi, makuasia :) Minä tein ohjeen kaksinkertaisena ja jaoin sen seitsemään annokseen. Karamelli on ihan vain pannulla sulatettua ja ruskitettua sokeria, jonka levitin leivinpaperille ja sirottelin päälle sormisuolaa.

Suklaamousse (4 annosta)
200 g tummaa suklaata
1 keltuainen
2 dl kuohukermaa
1 1/2 rkl kahvilikööriä (alkup. ohjeessa konjakkia)

Paloittele suklaa ja sulata miedolla lämmöllä mikroaaltouunissa.
Sekoita keltuainen haalean suklaan joukkoon. (Lisää halutessasi tilkka vahvaa kahvia.)
Vaahdota kerma, yhdistä se suklaaseokseen ja mausta alkoholilla.
Jaa seos jälkiruoka- tai espressokuppeihin.
Pane yöksi jääkaappiin. Nauti suklaamousse seuraavana päivänä.

Kun olimme selvinneet suklaamoussesta ja porokin alkoi olla asettunut aloilleen, siirryimme ”loungen” eli olohuoneen puolelle. Juustolautanen sisälsi Valion Auraa, valkohomejuustoa, pinnalta valkohomekypsytettyä vuohenjuustoa sekä kypsytettyä, kovaa vuohenjuustoa. Rypälesalsa oli hyvää juustojen kanssa, mutta ymmärsimme kyllä miksi ohjeessa käskettiin pilkkoa rypäleet pieniksi kuutioiksi. Rypäleet olivat pieniä ja neljään osaan pilkottuja, mutta salsa oli liian irtonaista ja hankalasti hallittavaa suolakeksin ja juuston päällä. Mutta maistui hyvältä!

Rypälesalsa (2 annosta)
2dl viinirypäleitä
1 rkl ruokosiirappia
1 rkl limemehua
1/4 tl inkivääriä

Leikkaa huuhdellut viinirypäleet pieniksi kuutioiksi.
Sekoita muut ainekset rypäleiden joukkoon.

***

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi! Ilta oli myös äärimmäisen rentouttava ja hysteerisen hauska. Ainejärjestötoimintaa tulee varmasti ikävä, ensi kaudella kun en ole enää mukana, sillä tarkoituksena on valmistua keväällä. Johonkin yhdistystoimintaan hankkiudun aivan varmasti jatkossakin :)

 

Mastercheffiyteni jatkui vielä lisää samalla viikolla, mutta iltakahvitarjoiluja tulee sitten toisessa postauksessa.