Niinpä niin, Täti Punainen kaahasi täysin yllättäen paikalle kp31. Positiivista on se, että kierto oli lyhin pillerien lopettamisen jälkeen. Negatiivista, noh, tarvitseeko sitä edes sanoa. Viimeksi oli selkeät kivut (ehkä jotain kiinnittymissyritystä ollut), nyt vain puristavaa tunnetta parina päivänä. Kierrot ovat olleet vuorotellen pitkähköjä tai normaaleja, nyt olisi sen kuvion mukaan vuorossa se pitkähkö (aiemmin 41pv) eli jännityksellä odottelen, mitä […]

– väsymys– närästys– ummetus– ilmavaivat– alaselkäkipu– huimaus– palelu Järjen ääni kuiskii, että olen vain tulossa kipeäksi, mutta… Dpo 11.

Tuota mantraa olen toistellut jonkin aikaa, hiljaa mielessäni. Olen aivan varma, että jonakin päivänä minusta tulee pienen vauvan äiti. Toivottavasti mahdollisimman pian, mutta se ei ole minun päätettävissäni. Mutta koska olen asiasta niin varma, olen jo pari vuotta sitten antanut itselleni luvan ostaa vauvanvaatteita. Näiden yrityskuukausien aikana olen pohtinut asiaa uudelleen, ja miettinyt, olenko tehnyt virheen. Vähän […]

Miestäni vauvakuumeeni ja siihen liittyvä alituinen hössötyshöpötys nauratti jonkin aikaa. Jossain vaiheessa minusta tuli lähes maaninen eikä miestäkään enää naurattanut vaan hän suorastaan ahdistui. Yritin siis olla puhumatta asiasta. Mutta mitä vähemmän asiasta puhuin, sitä suuremmaksi kuume kasvoi. Jossain vaiheessa kuume sitten muuttui oman lapsen kaipuusta puhtaaksi kateudeksi. Miksi KAIKILLA muilla on vauvoja paitsi minulla (huom. ei meillä)? […]

Tikuttamiseen ei siis kärsivällisyys riitä, eikä selkeitä irtoamiskipuja ole ollut. Mutta jotain toistuvaa olen edellisissä kierroissa huomannut. Nännit ovat kipeytyneet joka kerta noin pari viikkoa ennen menkkojen alkamista ja normaaliin lähes tunnottomaan tilaan on palattu päivä-kaksi ennen vuodon alkua. Olen siis kirjoittanut muistiin tuntemuksia (pakko, kun on kultakalan muisti) ja jälkikäteen huomannut tämän. Olen nyt uskaltanut tehdä johtopäätöksen, että se on merkki ovulaatiosta. Nyt […]

”Kohta se tulee, ihan on sellaiset merkit.” ”Ihan minä hetkenä hyvänsä varmaan ovuloin.” ”Tuntuiko äsken vihlaisu, jokohan se nyt irtosi?” ”Ei kyllä tunnu yhtään siltä, että ovulaatio olisi jo ollut.” ”Joo, ei se varmaan vielä, mikäs kp se onkaan?” ”Huomenna se sitten varmaan onkin…” ”Kyllähän sen nyt olisi jo pitänyt olla, olenkohan laskenut päivät väärin?” […]

Koska ”pinklady” on minulle kuin Peter Parker Hämismiehelle ja Aku Ankka Taikaviitalle, en kovin seikkaperäisesti elämästäni kerro. Vauvakuumeeni ei ole läheisilleni salaisuus, mutta tästä ”työstämisestä” ei ole puhuttu. Kuitenkin, nyt kun täällä ajatuksistani aion avautua, voisin itsestäni jotakin kertoa. Vauvahaaveiden rinnalla minulla on elämääkin. Siis: Olen…80-luvun lapsi, kaupungissa syntynyt, landella kasvanut, vanhempieni esikoinen, äärimmäisen – ehkä jopa ärsyttävän – puhelias, neuloosissa päivittäin, […]

Mies. Lapsia. Perhe. Koti. Onni. Olen kova haaveilemaan. Haaveilen matkoista kaukaisiin maihin, ihanista kesähäistä, mieluisasta työpaikasta, eläkepäivistä, lapsenlapsista, tulevasta kesästä, leffaillasta, hyvästä ruoasta, laiskoista sunnuntaiaamuista miehen kanssa, omakotitalosta, vaatteista ja vaikka mistä muusta. Mutta yksi haave minulla on ollut koko ikäni. Vauva. Lapsi. Äitiys. Mitään en ole elämässäni halunnut niin paljon kuin oman lapsen. Nyt, monien […]