Joko lämpenee?
Nimittäin minun kroppa. Olen tehnyt suht säännöllistä lämpötilaseurantaa tässä kierrossa ja jatkanutkin sitä, kun ovulaatio ei ole itsestään ilmoitellut, tikuissa tai muutenkaan. Olen odottanut sitä parin kymmenyksen pudotusta ja muutaman kymmenyksen selkeää nousua heti perään, mikä on käsittääkseni varma merkki ovulaatiosta. Tai siis siitä, että se munasolu todella on irronnut ja ainakin periaatteessa sen pitäisi olla oikeilla mestoilla.
Noh, perjantaiaamuna mittari näytti asteita 36,1. Muuten koko kierron ajan lämpötila on ollut 36,3-36,5. Enkä koko yrittämisen aikana ole noin alhaista aamulämpöä mitannut. Juhannuksena tuli valvottua, juotua ja juostua aamuyöhön saakka, joten en eilen tai tänään viitsinyt mittailla, noilla ennakkotiedoilla lukemat tuskin on kovin luotettavia. Joten huomenaamulla katsotaan, onko nousua havaittavissa.
Ajoitus ei voisi olla parempi, sillä seksi on taas maistunut. Kun kierto on mitä on (lue: pitkä) ja seksiä olisi harrasteltava vähintään joka toinen päivä varmuuden vuoksi, alkaa 30.päivän tienoilla kalenterin tuijottelu jo ahdistaa. Seksi alkaa tuntua jo hiukan ”työltä” ja hermot kiristyvät molemmilla, kun tietää, että hommat pitäisi hoitaa vaikkei huvittaisi. Ja sitten ei harrasteta, vaan turjotetaan sohvalla. Tällä viikolla halut ovat olleet kohdillaan, joten siitä ei pitäisi olla kiinni.
Pohdiskelin liekkö mittumaarina nautittu, normaalia suurempi alkoholimäärä vaikuttaa kropan toimintaan, mutta en jaksa stressata ajatuksesta, koska oli niin ikimuistoinen juhannus. Lyhyesti: hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa, aurinkoa, karaokea, paljon naurua ja paljain jaloin käveleminen kasteisella nurmikolla aamuyöstä. Ja koska kaikki juhannuksena otetut kuvat esittävät joko allekirjoittanutta tai seuralaisia, ei kuvamateriaalia ole julkaistavaksi. Tälläkään kertaa.