Tässähän alkaa olla lopun alun merkit ilmassa, eikä tuo nyt mikään ihme kai olekaan, kun laskettuun aikaan on jäljellä 23 päivää. Perhevalmennukset, synnytysvalmennus ja synnärille tutustuminenkin on jo hoidettu pois alta ja kaikki tarpeellinen on hankittu vauvaa varten. Kävin viime viikolla äitini kanssa ostamassa vaippoja, öljyä, talkkia ja muita pikku tykötarpeita. Hoitopöydän paikka pitäisi vielä vaihtaa niin voisin järjestellä tavarat sopiville paikoilleen. Äitiyspakkauslaatikkoon on pedattu varalta unisoppi murusta varten, jos Vaavisänky ei ehdi saapua ennen meidän kotiutumista (tilauksen laitan vasta kun lähdön hetki on käsillä tai syntymän jälkeen). Vaunut on anoppilassa, toiseen mummolaan menossa olevat vaunut ovat meidän työhuoneessa, joten ne olisi hyvä saada alta pois ennen kuin haetaan omat kotiin. Mutta ehtiihän ne hakea, anoppila kuitenkin lähellä.
Olossa huomaa muutoksia koko ajan. Alaselkä on kiukutellut jo pitkään kumartelusta ja huonoista asennoista, mutta nyt tuntuu eri tavalla kipeältä. Selässä tuntuu pieni paine oikeastaan koko ajan, mikä johtuu varmaankin vauvan laskeutumisesta. Samasta syystä välillä haaroväliä vihloo aivan jäätävästi. Tuntuu kuin joku olisi antanut kersalla sukkapuikot, joilla mamman toosaa on kiva sorkkia. Myös lantio kipuilee, asennon vaihtaminen nukkuessa tai sohvalla maatessa on tuskaa, ja liikkuminen muutenkin on aika hidasta ja hankalan tuntuista. Harkkasupistukset ovat siirtyneet ”nextille levelille”, kun niiden aikana välillä kevyesti jomottelee alavatsaa tai selkää. Ei niitä silti kipeiksi voi sanoa. Maha on pinkeänä heti, jos touhuaa seisaallaan pitempään mitään ja iltaisin kevyttä supistelua tulee myös levossa, jos päivällä on liikkunut enemmän.
Lapsi on ottanut ilon irti kasvaneesta jalkatilasta, jota luonnollisesti on tullut lisää, kun pää on jo melko alhaalla. Ja onko muuten voimaa pienissä jaloissa?! AUTS! Kohdussa on selvästi jo tosi ahdasta, koska kaikki liikkuminen tuntuu ja NÄKYY erittäin selvästi. Erkon selkä on ollut jo pitkään vatsaani vasten ja mahanahka tuntuu halkeavan, kun ipana puskee selällään pitkin päivää. Yhtenä iltana taas tuijotin muljuavaa vatsaa ja melkein pääsi itku kun tajusin miten kovasti tulen ikävöimään mahapalloa ja siellä temuavaa ipanaa. Vaikka ipana on sitten ihan livenä täällä, minun sylissäni, mutta koko raskaus on jotenkin niin ihmeellinen asia, että edelleenkin voisin tuijottaa mahaani tuntikaupalla ja tunnustella pieniä kantapäitä, selkärankaa ja pyllyä. Siellä hän kasvaa, minussa. Ja on ihan oikea vauva, ollut jo kauan aikaa ja tosiaankin syntyy hyvinkin piakkoin.
Neuvolassa kävin viimeksi viime perjantaina, kahden viikon välein olen siellä kipitellyt lähinnä sokeriseurannan takia. Mietin, että jos mahdollisesti joskus toista lasta odottaessani minulla ei olisikaan radia, saisin käydä neuvolassa paaaaljon harvemmin. Minusta on ollut kiva käydä neuvolassa usein, koska terkkari on todella mukava ja jokaisella kerralla on kuunneltu sydänäänet, mitattu mahan kasvu ja katsottu muutkin perusjutut eikä vain niitä sokereita kyttäilty. Ehkä toisessa raskaudessa sitä ei niin kaipaisi. Edellisestä neuvolareissusta en muistanut edes kirjoittaa. Silloin oma neuvolatäti lomaili, mutta sijainen oli myös oikein kiva. Ja oli oikeastaan ihan kiva jutella välillä vieraamman ihmisen kanssa. Olen omallekin terkalle sanonut, että haluaisin synnyttää mahdollisimman lääkkeettömästi, eikä sijainenkaan pitänyt minua kahelina, kun asia tuli puheeksi. Tuntuu hyvältä, että olen saanut ajatuksilleni tukea sen sijaan, että haaveeni olisi täysin tyrmätty.
Erkko on hengaillut jo hyvä tovin pää alaspäin ja neukkutäti oli sitä mieltä, että olisi kiinnittynyt. Olin hiukan puulla päähän lyöty! ”Ai kiinnittynyt? Että alkaa olla valmis syntymään kohta vai?” Terkkaa nauratti, kysyi olenko älynnyt, että laskettuun aikaan on vajaa neljä viiikkoa 😀 Joo, luulin tajunneeni, mutta että lapsi on jo nyt lähtökuopissa. Jospa ei tarvitsisikaan odotella juhannukseen saakka, siihen olen henkisesti valmistautunut, kun itsekin olen syntynyt käynnistettynä 42+0. Eikä tuo kiinnittyminen taida mitään suoraan merkata, saattaa syntyä huomenna tai juhannuksena.Mutta eipähän tarvitse lähteä piipaa-autolla sairaalaan jos lapsivesi poksahtaisi.
Sokereiden seuraamisesta sain noottia, on meinaan vähän unohtunut. No sainpas sitten hienot lukemat eiliselle, kun en laiskuuttanu jaksanut tehdä ruokaa vain söin ison lörtsyn. Virhe. Pitää nyt parina päivänä ottaa lounaan ja päivällisen jälkeen, ettei ala keulimaan vakituiseen…
Suluissa kahden edellisen käynnin lukemat jälleen 🙂
Neuvola rv 36+1 (34+0) (31+5)
Paino: 71,4kg (69,6) (68)
Painon muutos: +840g/vko (+700g/vko) (+87g/vko)
Verenpaine: 121/77 (122/77) (110/70)
B-Hb: ei mitattu (130)
U-Prot: – (-) (-)
U-Gluk: – (-)
SF-mitta: 30,5 (29,5) (27)
Tarjonta: rt , kiinnittynyt (rt)
Kohdunsuu: ei tutkittu
Ipanan syke: 136-148 (155) (146-160)
Liikkeet: ++ (++) (++)
Painoarvio (käsikopelolla): ~2800g
Ylihuomenna olisi meno synnytystapa-arvioon äitipolille. Katsotaan minkä kokoinen Erkko on ja myös miltä mamman omat mestat näyttää. T ei lähde mukaan, joten olen vähän kahden vaiheilla utsinko sukupuolta vai en. Toivon, että näkyisi niin selvästi, että ikään kuin vahingossa selviäisi 😀 Kun näin pitkälle on tultu, olisi kivaa säilyttää ylläri loppuun saakka, mutta yhtä aikaa minulla on edelleen hirveä hinku saada tietää! Poikafiilis on edelleen, mutta se horjuu päivä päivältä enemmän.
Äitipolikäynti tulee hyvään saumaan, koska tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus olla Helsingissä katsomassa mister Robbie Williamsia. Neuvolaterkka jo antoi luvan matkustaa, jos lauantaina ei kummempia supisteluja ole sisätutkimuksen jäljiltä tullut. Mutta katsotaan mitä lääkäri sanoo, harmittaa jos en pääse lähtemään, mutta jos lääkäri yhtään vihjaa, että saatan päätyä synnyttämään Kättärille (tai mihin siellä nyt joutuisi menemään), on ehkä fiksumpi jäädä kotiin. Vähän jänskättää…
Seuraava neuvola onkin ensi viikon torstaina, silloin jo 38+0. Kyllä tosiaan vähiin käy ennen kuin loppuu. Taidan laitella varauspyyntöä TENS-laitteelle, sen saisi tuosta rv38 eteenpäin. Ja tällä viikolla pitää kerrata T:n kanssa akupisteitä, jotta ne löytyvät helposti, kun tarvetta alkaa olla. Jumppapallon hain tädiltä lainaan, olen jo parina iltana makoillut sen päällä, kun selässä on tuntunut oikein pahalta. Ja niistä lopun alun merkeistä, se paljon julkisuutta Lilyssäkin saanut limatulppa.. Epäilen vahvasti, että se alkaa hajoilemaan, mutta ei sekään tarkoita vielä mitään. Mutta aika jännää silti :p
Ja se sairaalakassi. Tänään, viimeistään huomenna. Pitää käydä ostamassa pillimehuja ja keksejä.
Herranjestas, nytkö se paniikki iskee 😀
Videoterkkuja Erkolta itseltään, jospa näkyis 🙂
pinklady & Erkkoli (sukupuolineutraalimpi versio) 36+5
