Pesänrakennusvietti(kö?)

Minä vihaan siivoamista enkä harrasta sitä kovinkaan usein. Lähinnä vain pakon edessä ja yleensä silloinkin vain sen verran kuin on välttämätöntä. Menneenä viikonloppuna (kuten myös kaksi, kolme ja neljä viikkoa sitten) piti tehdä suursiivous, mutta lauantaina sain vain laitettua lakanat peseytymään. Sunnuntaina sitten vieraita varten siivottiin miehen kanssa metrinen sarvi otsassa. Että tykätään molemmat ihan yhtä vähän. Ei meillä varsinaisesti likaista ole, mutta vähän muruja lattialla ja pikkuisen pölyä ovien takana, tavarat hujan hajan ja puolipitoiset vaatteet pitkin makuuhuoneen lattiaa. Työhuoneeseen/varastoon ei vieraiden anneta edes katsoa.

Olen myös (olevinaan) kiinnostunut sisustamisesta, mutta olen siinäkin vähän laiska. Suunnittelen kyllä kovasti, mutta toteutus jää aina puolitiehen, jos pääsen edes sinne asti. Esimerkkinä kerrottakaan, että meillä on vihdoin 1½ vuotta muuton jälkeen verhot olohuoneessa ja keittiössä, mutta nekin pitäisi vielä lyhentää. Piti hoitaa viikonloppuna, mutta en sitten ”ehtinytkään”. Ehkä ensi viikonloppuna?

Ylipäätään minulla on aina ollut harmittavan vähän mielenkiintoa kodinhoitoon ja -kunnossapitoon, tiskikoneen täyttäminen tai pyykinpesukin ovat välillä suorastaan ylivoimaisen vastenmielisiä. Siksi olen odotellut sitä kuuluisaa pesänrakennusviettiä, että koti alkaisi pysyä siistimpänä ja nätimpänä. T:kin tykkäisi. Se on välillä pilkahdellut, kun keittiön kaaos on käynyt tarpeeksi ärsyttämään, mutta hävinnyt kuitenkin heti kohta, kun olen saanut keittiön pöytäpinnat näkyviin.

Mutta on yksi osa-alue, mikä on melko vahva merkki pesänrakennusvietistä. Vauvan tarvikkeet ja -vaatteet. Jo viikko plussatestin jälkeen selailin nettikauppoja läpi ja suunnittelin hankintoja. Sitten into hiukan laantui enkä edistynyt kirjoittamaankaan aiheesta, vaikka yritin useamman kerran. Marraskuussa kävin sitten lunastamassa Erkolle Tori.fistä löytämäni retrovaunut ja sen jälkeen hankintoja onkin tehty sieltä sun täältä. Kavereilta saimme lainaan imetystyynyn, hoitoalustan, turvakaukalon ja leikkimaton, kirpparilta ja alennusmyynneistä alkoi tarttua jatkuvasti mukaan pieniä unisex-vaatteita. Vuoden vaihteessa aktivoiduin myös nettikauppojen ja fb-kirppiksillä. Vaatteita alkaa olla aika paljon. Varsinkin, kun äitiyspakkauskin on vielä hakematta ja niitä tulee varmasti lahjaksi (ja hankin itsekin), kunhan Erkon syntyy ja sukupuoli selviää.

hoitopöytä (480x640).jpg

Viime viikonloppuna kävimme pienellä viikonloppureissulla ja toimme mukanamme (jälleen Tori.fistä) löytämäni hoitopöydän. Olen monenmonta kertaa viikkaillut vauvanvaatteita laatikkoon, mutta nyt sain viikkailla pienimmät vaatteet hoitopöydän laatikkoon. Niitä ei ole vielä pesty, mutta oli ihana järjestellä vaatteita ”omalle paikalleen”. Reissusta tarttui mukaan myös Ikean amme, harsoja ja unipussi sekä muutamia eri kaupoista haalittuja vaatteita.

Samalla, kun järjestelin vaatteet, päätin kuvata ne tätä kirjoitusta varten. Ja tässä siis koot 50-62. Isommat (ehkä puolet tästä määrästä) ovat edelleen sängyn alla laatikossa.

50cm (640x480).jpg

Tässä 50-senttiset. Ruskea haalari on kirpparilöytö, muut ovat uusia ale-löytöjä. Oranssi haalari pääsee ehkä kotiintulovaatteeksi 🙂

56cm bodyt (640x480).jpg

Sitten 56-senttiset. Turkoosi-valkoinen body ja vihreä haalari kirpulta, muut uusia. Erityisen paljon tykkään tuosta vihreäpohjaisesta bodysta, jossa on kaikenmaailman metsän eläimiä. Ihana, postissa on tällä hetkellä matkalla fb-kirppislöytönä kaksi yökkäriä/haalaria samalla kuosilla. Myös tuo Tutan harmaa norsubody sekä Lindexin oranssi tiikeribody saivat hihkumaan  🙂

56cm housut (640x480).jpg

50-56-senttistä. Pinkki mekko on Geggamojan ja oli vähän sellainen ”pakko ostaa joku mekko, että on edes yksi pieni mekko olemassa, jos syntyykin tyttö”-ostos 😀 tummemman siniset pöksyt löysin kirpparilta, muut uusia. Harmaa jumpsuit on Lindexin uutta muumimallistoa.

62cm bodyt (640x480).jpg

62. Rokkibeibi, raidallinen, norsubody ja Marimekon shortsihaalari sekä P.o.P.:n ”farkkujumpsuit” kirppulöytöjä.

62cm housut (640x480).jpg

Ja lisää 62-senttistä. Vasemmasta reunasta raitahaalari sekä potkarit käytettyjä, muut uusia. Nuo raitapöksyt on niin makeet! Tutan pinkkisävyisen velour-haalarin olen ostanut jo pari vuotta sitten ja se lähtee varmaankin kiertoon, jos meille tulee poika. En ihan noin tyttömäistä osaa pojalle ajatella, mutta leopardikuosi kyllä menee pojallakin 🙂

harsot (640x480).jpg

Tikkunekku-nettikaupasta tilasin muutamia harsoja. Ankkakuvioiset on isoja puuvillaisia (70x70cm), nuo pienemmät ovat bambuviskoosia/puuvillaa ja kooltaan 30x30cm, bambua/puuvillaa.

079 (640x480).jpg

Tällä viikolla saapui vielä yksi paketti, nimittäin Minimintin loppuunmyynnistä bongatut ihanuudet. Leopardihaalari menee jemmaan sen pinkin mekon kanssa, jos Erkolla on munat 😀

Erkon sukupuoli pysynee siis mysteerinä syntymään saakka. Synnytystapa-arvio on toki vielä rv36 jajotain, mutta mukula alkaa olla silloin jo aika ahtaalla eikä varmasti mahdu haarojaan esittelemään, joten en elättele toiveita 😀 Kyllähän se riepoo hetkittäin rajustikin, minä vaan niiiiin haluaisin tietää, tuleeko meistä pienen tytöntyllerön vai pienen kundikundisen vanhempia <3

24+6 (480x640).jpg

Tässä vielä tuorein masukuva viime keskiviikolta, viikot 24+6. Juuri tällä hetkellä Erkko aloittelee iltajumppaansa ja aamulla mamman herätyskello pärähtää soimaan 05.15 eli nukkumaanhan tästä joutaa. Enemmän kuulumisia sitten ensi kerralla.

pinklady & Erkko 25+4

Koti Sisustus

Sokerit kuriin

Raskausdiabetes on raskauden aikana ensimmäistä kertaa ilmenevä sokeriaineenvaihdunnan häiriö, joka yleensä paranee synnytyksen jälkeen. Noin joka kymmenennellä odottavalla äidillä veren sokeripitoisuus lisääntyy siinä määrin, että hänellä todetaan raskausdiabetes. Yleensä raskausdiabetes puhkeaa jo ensimmäisen raskauden aikana.

Raskaushormonien määrä veressä lisääntyy odotusaikana. Samoin kehon rasvamäärä kasvaa. Näiden seurauksena insuliinin teho alkaa heiketä (insuliiniresistenssi) toisen raskauskolmanneksen aikana. Insuliini on haiman erittämä hormoni, joka säätelee veren sokeripitoisuutta. Sen tehtävänä on kuljettaa ravinnosta saatu sokeri verestä kudoksiin. Yleensä haima pystyy valmistamaan insuliinia tarpeen mukaan lisää, jolloin veren sokeripitoisuus ei pääse kasvamaan liian suureksi.

Jos insuliinin määrä ei lisäänny tarvetta vastaavasti, veren sokeripitoisuus nousee. Tätä tilaa kutsutaan raskausdiabetekseksi. (Suomen Diabetesliitto)

Keskiviikkoaamuna pyyhälsin yllättävän pirteänä ja hyvävointisena terveyskeskukseen. 12tunnin paasto ei ollutkaan niin paha kuin kuvittelin, tankkasinkin kyllä hyvin iltaseitsemän ja -kahdeksan välillä ja menin nukkumaan jo 21.30 😀 Olen yleensä herkkä pyörtymään verikokeissa ja joudun pötköttelemään näytteenoton aikana ja vielä hyvän tovin sen jälkeenkin. Nyt pärjäsin kuitenkin loistavasti, ei merkkiäkään huimauksesta, vaikka nousin istumaan heti kyynärtaipeen teippauksen jälkeen. Sokerilitku upposi kitusiin ongelmitta ja sitten aulaan istuskelemaan, olo vallan mainio.

Puolen tunnin jälkeen alkoi olo tuntua hiukan erikoiselta, himpun jopa heikolta. 8.45 näin parhaaksi vaihtoehdoksi kääntyä kyljelleen sohvalle, kun siinä yksin istuin. Olisi saattanut likka kopsahtaa muuten lattialle. Taju siis meinasi lähteä. Vartin verran pötkötin ja olin juuri noussut istuilleen takaisin, kun hoitaja pyysi minut toisen näytteen ottoon. Sen jälkeen olo oli sen verran heikko, että hoitaja huolestui ja saattoi minut sängylle. Siellä minä sitten köllöttelin ja luin Facebookia ja Lilyä, rattoisasti meni 🙂 Kolmannen näytteen hoitaja ottikin siinä petipaikalla, minkä jälkeen sain vihdoin syödä, 14 tunnin tauon jälkeen (!). Vähän mehua, myslipatukka ja hedelmäsosetta. Selvisin, jee!

WP_000303 (640x480).jpg

Ja ne tulokset sitten? Kyllä vain, kolmas arvo oli yli raja-arvon eli nyt on mammalla verensokerimittari ja seurantavihko. Aluksi mittailen pari viikkoa arvot ennen ja jälkeen aterioiden vähintään kolmena päivänä viikossa, sitten katsotaan jatkotoimenpiteitä. Eilen äiti näytti minulle mittarin käytön ja tänään olen tehnyt ensimmäiset seurantamerkinnät. Olen tavaillut noita ruokaohjeistuksia (onneks ei mitään kiveenkirjoitettuja, pystyy soveltamaan) ja miettinyt syömisiäni. Tänä aamuna taisi murolaatikko pudota lattialle puhtaasti järkytyksestä, kun luin laatikon kyljestä sokerimäärän. HUHHEIJAA! Koko laatikollinen muroja levisi kivasti pitkin keittiön lattiaa, joten uudet murot oli pakko ostaa. Kaikissa muroissa on kyllä yllättävän paljon sokeria, ostin samoja muroja tilalle, kun olivat kuitenkin sieltä vähäsokerisemmasta päästä. Sokeriarvo oli aamupalan jälkeen ihan kohdillaan, eli uskallan ehkä jatkossakin niitä syödä.

WP_000309 (640x480).jpg

Ensimmäisenä lopetan karkin ja herkkujen mussuttamisen. Vatsani ei oikein perusta keinomakeutusaineista (eikä niitä raskaanaolevalle suositellakaan), joten teehen aion edelleen laittaa sokeria. Aion nyt ainakin pari päivää syödä suht normaalisti (+ei karkkia) ja katsoa miltä arvot näyttävät. Jos ylityksiä tulee, tutkin mitä voin vaihtaa vähäsokerisempiin/-rasvaisempiin vaihtoehtoihin. Ruokavalioni on jo valmiiksi melko monipuolinen, mutta kasviksia pitäisi syödä enemmän, toivottavasti tästä saan motivaatiota siihenkin, vaikka arvot pysyisivätkin kurissa. On kuitenkin sekä minun että pienen Erkon etu, että syön terveellisesti. Enkä todellakaan halua synnyttää neljäkiloista sokerivauvaa.

WP_000308 (640x480).jpg

Olen nyt vielä hiukan epätietoinen, että onko minulla jo todettu raskausdiabetes vai riippuuko se vielä tämän seurannan tuloksista. Oli kummin vain, pistääpä ajattelemaan omia valintoja syömisissä ja muistuttaa, että se kakkostyypin diabetes ehkä odottelee jossakin.

 

Hyvinvointi Liikunta Terveys