Sattuu

WP_001007 (640x480).jpg

Kohtuun. Ja sydämeen.

 

Niin siinä sitten siis kävi. Vuoto alkoi eli kahdeksas kierto vauvantekohommaa pyörähti käyntiin.

 

Toiveet ehti jo kasvaa melkoisiksi, siitä huolimatta etten oikeasti uskaltanutkaan toivoa. Muutamana iltana olen ollut tosi huonovointinen ja rinnat on edelleen herkillä. Lämpö oli kuitenkin pudonnut tänä aamuna parin viikon takaisiin lukemiin. Huonovointisuuskin on varmaan johtunut liian vähäisestä juomisesta.

Ehdin tehdä eilen negatiivisen raskaustestin, joten toisalta hyvä, että kiertokin loppui. Eilen tuli jo itku, tänään tunteet on hieman sekavat. Sydäntä puristaa. Aivan järjettömästi. En tiedä onko surua, vihaa, ahdistusta. Onneksi kivut ei (ainakaan vielä) ole vaatinut särkylääkettä.

Ei kai tässä sitten muuta, kuin ovulaatiotestejä tilaukseen ja kohti seuraavaa koitosta. Uskon nyt vielä vahvemmin, että ovulaatio todellakin tapahtui kaksi viikkoa sitten. Se hiukan helpottaa, kroppaa toimii, mutta kummallisella rytmillä. Voisin suunnata lääkärin juttusille jos ei kuukauteen tapahdu mitään, koska toinen tällainen megakierto veisi miltei yrittämisen vuosipäivään saakka ja se olisi vain ajanhaaskausta.

*****************************************************

Viikonloppuna saatiin kokea hetken aikaa, millaista elämä voisi olla (ja toivottavasti joskus onkin), kun kaksi pientä ja tärkeää kävivät yökylässä. Iltakävely leikkipuistoon tai hammaspesut tuntuivat niin ihanan tavallisilta asioilta. Kun istuin illalla makuuhuoneen lattialla seuraamassa pienen matkaa höyhensaarille, tunsin valtavaa kaipausta: tämän minä haluan kokea joka ilta. Haluan kokea joka ikinen päivä sen ilon ja onnen, joita pirpanat saavat minut tuntemaan naurullaan, riemunkiljahduksillaan ja hymyillään.

Pienten kyläilijöiden lähdettyä koti tuntui äkkiä kovin hiljaiselta ja kolkolta. Ikävä tuli välittömästi.

 

******************************************************

 

Siitäkin huolimatta, että sattuu, hyvät, huonot, parhaimmat ja (ehkä varsinkin) kaikista paskimmatkin hetket ovat kaikki yhtä merkityksellisiä.

 

vaikka hetki on raskas ja vaikea…

ja vaikka hetki on hauras ja kaipaava…

vaikka hetki on uskoa raastava…

se on elettävä huolella.

(Samuli Putro)

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Pelkään parasta ja toivon pahinta

Eiku?

Mennään siis jo kolmannella kuulla tän kierron kanssa. En ole jaksanut edes ajatella koko asiaa, muutamaksi päiväksi oikeastaan unohdin, että kierto on ihan sekaisin enkä tiedä mistään mitään. Aloin juuri ajatella asiaa.

Minä ja Fertility Diary olemme yhdessä päätelleet, että ovulaatio tapahtui sunnuntaina 30.7., joten siinä tapauksessa dpo (days past ovulation) olisi tällä hetkellä 11. Se taas tarkoittaisi sitä, että periaatteessa voisin tehdä raskaustestin, joka periaatteessa voisi todistaa raskauden . En kuitenkaan aio tehdä testiä, koska tulos ei olisi vielä luotettava. Ja koska en uskalla toivoa. Tuo dpo11 luku tarkoittaa myöskin sitä, että menkat voi periaatteessa alkaa hetkenä minä hyvänsä. Ai kuin kiva.

En oikein nyt sitten tiedä, että mitä odottaisin. Kierto saisi päättyä, että voisi aloitaa ns. puhtaalta pöydältä, paremmilla hermoilla. Toki mieluusti siirtyisin laskemaan raskausviikkoja kiertopäivien sijaan, mutta kuten sanottu, en uskaltaisi toivoa. Menkkoja on helpompi toivoa, ei haittaa jos pettyy, mutta sitä toista pettymystä pelkään.

 

Kuitenkin hiirenhiljaa, varovasti mielessäni toivon, että kohdussani olisi pieni solurykelmä, joka kasvaa kasvamistaan koko ajan.

Ihan hiljaa toivon. Toivon.

Toivon niin kovasti.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo