No sehän saa tietenkin sellaiset vainoharhat aikaan, että oksat pois! Olen siis, jälleen, 100% varma, että paksuna ollaan. Jaa, että miksikä niin? No minäpä kerron (nyt siis taas näitä muka-raskausoireista, joita en itse edes osannut sellaisiksi ajatella):

– pissalla ravaaminen ja jatkuva pissahätä-tunne (melkein kuin olisi virtsis, muttei kuitenkaan. Ja kyllä, todellakin tiedän milloin oikeasti on virtsis)

– turvotus ja ummetus

– menkkakipu, joka ei kuitenkaan ole menkkakipua. liian paikallista ja väärässä kohtaa

– kummalliset nipistelyt ja ”puristukset” alavatsassa

Valitin tosiaan ystävälle vatsan epänormaalia toimintaa ja tuota vessassa ravaamista, vaikka mitään erikoista en ollut syönyt tai juonut. Ystäväni (ainoana minun ja miehen lisäksi) tietää, että vauva olisi enemmän kuin tervetullut ja kysäisikin sitten pilke silmäkulmassa voisiko oireet johtua jostain ihan muusta (ystäväni on itse äiti-ihminen). Minä ihan äimänä, että oikeastaan ei. Samaan syssyyn kuitenkin totesin, että enhän minä siitä ovulaatiosta oikeasti tiedä, oliko ja jos oli niin milloin. Niin, että kyllähän se ihan mahdollista kai silti on. Kiitin ystävääni kovasti, koska olin jo asennoitunut rauhallisesti odottelemaan Täti Punaisen saapumista ensi viikolla ja yhtäkkiä kuvittelinkin itseni vappupiknikille juomaan alkoholitonta viiniä ja väistelemään kiertävää skumppapulloa.

Että se siitä rauhallisesta odottelusta, olen taas kuin kissa pistoksissa. Tänään kp 26, kiltisti odottelen vielä viikon ennen minkään sortin testausta. Todennäköisesti odottelu päättyy jo ennen ensi viikonloppua, varmaan tälläkin kertaa ääneen muristuihin kirosanoihin koulun vessassa.

Kysyin tänään mieheltä, eikö häntä yhtään ahdista tämä tilanne. Kuulemma ihan lähiaikoina himpun verran enemmän mietityttänyt, mutta ei vielä pahemmin. En ole yllättynyt, mutta sentään edes mietityttää <3