Tuota mantraa olen toistellut jonkin aikaa, hiljaa mielessäni. Olen aivan varma, että jonakin päivänä minusta tulee pienen vauvan äiti. Toivottavasti mahdollisimman pian, mutta se ei ole minun päätettävissäni. Mutta koska olen asiasta niin varma, olen jo pari vuotta sitten antanut itselleni luvan ostaa vauvanvaatteita.

Näiden yrityskuukausien aikana olen pohtinut asiaa uudelleen, ja miettinyt, olenko tehnyt virheen. Vähän myöhäistähän se nyt on, koska en minä niistä aio luopuakaan. Vaatteita on siis kertynyt jo jonkin verran, ”fiksuna” olen ostellut unisex-värisiä ja mallisia (no on siellä pari mekkoakin) sekä erikokoisia vaatteita. Miltei kaikki ovat löytöjä alerekeistä, eli mitään suuria summia en ole niihin kuitenkaan sijoittanut.

Tällä viikolla ostin alennusmyynnistä pari vaatetta lisää. Pohdin pitkän tovin pieniä housuja pyöritellessä homman järkevyyttä ja kun huomasin mumisevani itsekseni ”kyllä minä vielä vauvan saan”, päätin marssia kassalle löytöjeni kanssa. Tuli hyvä mieli, kun ajattelin itseäni pukemassa pieniä housuja ja paitaa tulevalle lapsellemme.

Tällä hetkellä kaikki vauvanvaatteet ovat helposti saatavilla eikä pakottavaa tarvetta niiden jatkuvaan hypistelyyn ole tullut. Olen kuitenkin ajatellut siirtää vaatteet ”hankalampaan” paikkaan, mikäli yritys ei ala tuottaa toivottua tulosta. En halua päätyä kuumepäissäni halailemaan tyhjiä vaatteita.

Tänään dpo9. Olotilassa ei mitään mainitsemisen arvoista, edellisissä kierroissa oireita on olevinaan ollut vaikka muille jakaa eli höyrypäänä ajattelen oireettomuuden olevan oire (!). Heräsin kyllä to-pe välisenä yönä pari kertaa repäisevään, kohdun molemminpuoliseen alavatsakipuun. Testipäiväksi olen päättänyt perjantain, tuolloin dpo14.