Koska ”pinklady” on minulle kuin Peter Parker Hämismiehelle ja Aku Ankka Taikaviitalle, en kovin seikkaperäisesti elämästäni kerro. Vauvakuumeeni ei ole läheisilleni salaisuus, mutta tästä ”työstämisestä” ei ole puhuttu. Kuitenkin, nyt kun täällä ajatuksistani aion avautua, voisin itsestäni jotakin kertoa. Vauvahaaveiden rinnalla minulla on elämääkin. Siis:

Olen…
80-luvun lapsi, kaupungissa syntynyt, landella kasvanut, vanhempieni esikoinen, äärimmäisen – ehkä jopa ärsyttävän – puhelias, neuloosissa päivittäin, hyväuskoinen, vainoharhainen, kaksimielinen – jopa härski.

Pidän…
musiikista, herkuista, leipomisesta, selkään piirtelystä, auringonnoususta, lasten elokuvista ja kirjoista, hömppäelokuvista, musikaaleista, oopperasta, kesästä, lapsista, makkaranpaistamisesta nuotiolla.

Minulla on tapana…
puhua itsekseni englantia, kuunnella klassista musiikkia täysillä pimeässä, esittää hölmöjä kysymyksiä – erityisesti miehelleni.

Pelkään pimeää ja lapsettomuutta.

Rakastan itseäni, miestäni, perhettäni, läheisiäni. Elämää tällaisenaan. Kaikesta huolimatta, ja juuri sen takia.