Tapahtuis edes jotain…

Eli ei kahta viivaa, mutta ei myöskään Täti Punaista. Muuta kyllä sitten senkin edestä.

Sain eilen migreenin. Tai sen särky-osion. Kunnon migreenikohtauksia näköhäiriöineen olen elämäni aikana kokenut kaksi, ja niistä on aikaa yli 10vuotta. Silloin todennäköisesti liittyivät hormonitoiminnan käynnistymiseen. Joskus menkkojen yhteydessä on lievää migreenisärkyä, mutta eilinen oli ihan omaa luokkaansa.  Viiltävä kipu molemmilla ohimoilla alkoi yllättäen keskellä päivää ja nappasin pari särkylääkettä. Yritin ensin levätä sohvalla, mutta aurinko tulvi sälekaihtimista huolimatta sisälle niin, että silmiin sattui. Raahustin siis pää räjähtämäisillään makkariin ja vedin tunnin unta unimaski silmillä, ah ihana pimeys. Herättyäni päätä särki hieman edelleen, mutta se häipyi lopullisesti, kun söin. Illalla särky uhkasi palata uudelleen, mutta pysyi onneksi poissa. Aikaisemman kokemuksen perusteella veikkaisin, että jotenkin nytkin liittyy hormoneihin, mutta mihin hormoneihin, sen kun tietäs..

Koko ajan on jano ja jatkuvasti pissattaa. Luulisi, että tulisi laimeaa ulos, kun juo paljon, mutta päinvastoin. Maha on turvonnut ja toimiikin kummallisesti. Tissitkin on herkemmät, mitä normaalisti. Koko viikonlopun on väsyttänytkin jotenkin erityisen paljon. Ja silti heräsin suht virkeänä tänään, kun kello soi kuudelta. No, testi näyttää negaa, joten odotellaan nyt sitten. Ainakin pari päivää. Ja kyllä muuten jurppii, jos se p****leen noita lopulta saapuu.

Etkö tajua?
Mä odotan, odotan, odotan, odotan et tapahtuis jotain
Et pysty tilanteelle mitään tekemään
En aio koskaan tulla pois
pöydän alta
Täällä ikuisesti odotan
et tapahtuis jotain.

Kp34.

Tän kaiken lisäks pohdin toistuvasti, mitä hittoa teen jos en voi vappuna juoda skumppaa?

suhteet oma-elama hyva-olo
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.