TJ81 ja paljon kuulumisia

HOPLAA, täällä ollaan hyvissä voimissa ja viimeinen kolmanneskin startannut! Viikot menee hurjaa vauhtia eteenpäin! Olen aloittanut kirjoittamaan monta kertaa viimeisen parin viikon aikana, mutta homma jäänyt aina kesken muutaman rivin jälkeen, syystä tai toisesta. Jospa nyt saisin jotain oikeasti aikaan?

Erkko kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä,  mutta sitä mukaa mamman olo muuttuu koko ajan tuskaisemmaksi. Närästys lisääntyy koko ajan, kun kohtu kasvaa ylöspäin ja painaa vatsalaukkua. Renniellä olen vielä onneksi selvinnyt, mutta pelkään ettei sen teho riitä kauaa. Myös keuhkojen tila vähenee tuntuvasti koko ajan ja jopa töissä lasten kanssa laulaessa hengästyy. Sohvalta ja varsinkin lattialta nouseminen on jo huomattavasti hitaampaa, eikä todellakaan huvita rumpata edestakaisin istumaan/seisomaan. Kumartelu tai tavaroiden noukkiminen lattialta vaatii ähkimistä ja saunan ylälauteelle kiipeäminen ja sinne asettautuminen on jo lähes urheilusuoritus.

Liitoskivut eivät ole vielä vaivanneet, ennen puoliväliä lantio kipuili jonkin verran pari viikkoa, mutta sen jälkeen ei mitään. Selkää on särkenyt välillä, varsinkin työviikon loppupuolella, mutta olen yrittänyt vältellä ylimääräisiä nostoja töissä ja kiinnittänyt tarkemmin huomiota, millaisessa asennoissa istun ja olen. Töissä olen jaksanut ylipäätään aika hyvin. Kiireisinä tai muuten vauhdikkaina päivinä masua on supistellut iltapäivisin, mutta lepäämällä pinkeys on loppunut. Eilen illalla kotona touhuillessa masua kiristeli tosi epämukavasti, mutta koska maha ei tuntunut kovalta, syy taisi olla Erkon hillittömät potkunyrkkeilytreenit ja pyöriminen.

Lähinnä iltaisin vaivaavan selkäsäryn takia tykkäsin pitkään nukkua selälläni, itsensä oikaisu iltaisin tuntui mielettömän hyvältä. Vajaa pari viikkoa sitten neuvolassa terkkari ihmetteli, että pystyn nukkumaan selälläni. Kun kerroin herääväni Erkon elämöintiin kerran tai kahdesti joka yö, hän ehdotti, että kokeilisin nukkua kyljelläni. Hän selitti selän isoista laskimoista, joiden verenkierto heikkenee selällään nukkuessa ja Erkko saattaa potkia minut sen takia hereille. Olin vähän skeptinen, mutta kokeilin sitten kuitenkin. Ja kas, seuraavat neljä yötä nukuin koko yön heräämättä kertaakaan! Jotain perää terkan puheissa siis ehkä oli. Tällä viikolla olen kyllä herännyt monena yönä kertaalleen vessaan ja hörppäämään vähän vettä, mutta yöt ovat pikkuhiljaa muutenkin muuttuneet levottomammiksi. Olen alkanut nähdä enemmä unia ja heräillyt niihin. Synnytysunia olen odotellut, mutta toistaiseksi unissa on juoksennellut taaperoita, joita olen puoliunessa hädissäni etsinyt sängystä. Ei ole näkynyt ei 😀

Neuvolareissulla kaikki oli kunnossa, Erkon syke oli vahva ja tyypillisesti potki menemään hyvin tomerasti. Paino nousee tasaisesti, vähän kiihtynyt, mutta niin taitaa kiihtyä Erkon kasvukin. Hemoglobiini oli pudonnut, ja jos on laskenut lisää viikon päästä seuraavalla käynnillä, saan lähteä ostamaan rautalisää. Se ei kyllä houkuttele, kun vatsa on kenkkuillut muutenkin viime viikkoina.

lisätty 25.3.
Neuvola rv 26+5 (22+4)
Paino: 66,2 kg (64,5 kg)
Painon muutos: +434g/vko (+390g /vko)
Verenpaine: 124/72 (126/73)
B-Hb: 114 (126)
U-Prot: – (-)
U-Gluk: – (+)
SF-mitta: 22 (19,2)
Ipanan syke: 139-152 (136-156)
Liikkeet: ++ (++)

Sokeriarvot pysyivät ensimmäisen seurantavälin tosi hyvinä enkä oikeastaan muuttanut syömisiäni mitenkään. Sovittiin, että jatkan mittailuja parina päivänä viikossa, jotta mahdollinen muutos huomataan. Aamupalan jälkeinen arvo hyppäsikin toissapäivänä ja eilen liian korkeaksi, joten jätän ainakin hetkeksi murot kaappiin. Tein eilen jääkaappiin valmiiksi kaura-tuorepuuroa ja sen jäljiltä arvo oli oikein passeli, 5.1. Huomenna minulla on aikainen aamuvuoro, joten taidanpa tehä taas puuron illalla valmiiksi, tällä kertaa enemmän ajatuksen kanssa. Eilen sekoittelin kuppiin aineksia aika randomilla eikä maku ihan osunut kohdalleen.

Erkko treenaa potkunyrkkeilyä nykyään vähän turhankin tarmokkaasti, etenkin kun potkut kohdistuvat usein kohti äipän nivusia. Tyyppi heittää ilmeisesti vieläkin melkein täyttä kärrynpyörää, kun potkut tuntuu välillä ihan vastakkaisilla puolilla. Tai sitten pienissä nyrkeissä on vielä enemmän voimaa kuin jaloissa :) Neuvolasta saadut opukset kertovat, että 29. raskausviikolla sikiön keskimääräinen paino on 1100g ja kokonaispituus 33,5 cm. Liikeet todellakin näkyvät ulospäin, välillä koko kumpu heiluu ja hyppii, eikä se noilla mitoilla ole ihmekään! Nyt iskut ovat alkaneet tuntua myös suoraan navan kohdalla, aiemmin istukka on vaimentanut suoraan eteenpäin kohdistuvat iskut. Napero oleskelee enimmäkseen aika alhaalla kohdussa ja melko paljon poikittain, koska selän kaari tuntuu monesti aivan alavatsalla. Hassua, että asennon pystyy tunnustelemalla päättelemään melko tarkastikin.

Kuulo ja muisti ovat viimeistään nyt kehittyneet niin, että kirppu tunnistaa perheenjäsenten ääniä ja jopa lauluja, joitä äiti on kuullut tai laulanut. Töissä tulee kyllä lasten kanssa laulettua, mutta kotona en ole hirveästi viime aikoina lauleskellut. Olisi ihana, jos vauva synnyttyään tunnistaisi jonkin tietyn laulun ja rauhoittuisi sen kuullessaan, tulen varmasti kuitenkin laulamaan lapselleni paljon. Olen yrittänyt myös rohkaista T:tä juttelemaan suoraan Erkolle, vaikka se vähän hupsulta tuntuisikin. Mies on usein työpäivän jäljiltä väsynyt, nälkäinen ja äkäinen, ettei me edes keskenään jutella hirveästi arki-iltaisin. Tai minä kyllä juttelen, mutta useimmiten T vain kuuntelee sujuvasti.

En yhtään malttaisi odottaa kesäkuuta, kun lähipiirissä syntyy vauvoja. Ystäväpariskunta sai reilu viikko sitten toisen lapsensa ja toiset tutut odottavat esikoistaan syntyväksi minä päivänä hyvänsä. Mutta Erkon on hyvä vielä kasvaa ja vahvistua, ei ole äipällä muuta vaihtoehtoa kuin odotella :)

Tässä vielä maha tältä aamulta.

Uuh ja puuh, kylläpäs tuli paljon tarinaa. Lupaan, että seuraava postaus on puolet lyhyempi tai ainakin asiasisällöltään huomattavasti suppeampi.

pinklady & Erkko 28+3