Yhden aikakauden loppu

 

Viimeinen viikonloppu ennen huhtikuuta meillä juhlittiin. Pikkumies täytti kaksi vuotta ja saimme ystäviä kylään. Oli mukava nähdä kaikki koolla samaan aikaan, pieni herraseni käyttäytyi oivallisen isännän tavoin. Juhlin itsekin hiljaa mielessäni omaa kaksivuotista kotiäitiyden päättymistä, se oli mielessä ainakin ostaessani synttärikimppua lähikukkakaupasta. Ajattelin siinä olevan sekoitus meitä kumpaakin ilahduttavia värejä ja kukkia. Oikein keväinen kimppu. Tämä kotiäitiys oli sitten siinä, ei tule kolmatta kertaa. Aika oli ihanaa, sai nauttia pienen vauvan kasvusta ”isoksi pojaksi”. Nämä pari viikkoa sitten olemmekin opetelleet uutta aamuaikataulua nopeine lähtöineeen päiväkotiin, esikoisen opetellessa yksin kouluun lähtöä hänkin. Isoja muutoksia, mutta sellaisia, mistä selviää, kun pitää narut käsissä. Jos koululaisia ohjeistetaan pakkaamaan laukkunsa edellisenä iltana ja valitsemaan vaatteensa odottamaan aamua, sama pätee minuun. Ennakointi on kaiken a ja o;)

Töissä onkin ollut ihmeellistä, kun on vain saanut olla aikuisten seurassa ja töihin voi jo hieman ”pukeutua”. Nyt ei voi syyttää likaisista vaatteista muita kuin itseään:) Työhön paluu kahden poissaolovuoden jälkeen alkoi helpottaa jo parin päivän jälkeen. Kalenteri ei vielä pullistele, mutta sekin aika koittaa.

 

 

PicMonkey Collagekimppu.jpg

 

Juhlaruoat suunnittelin ja valmistin teemalla ”helppoa ja hyvää”, en yleensä lähde kokeilemaan uusia juttuja juuri ennen juhlia. Alla olevassa kuvassa ylävasemmalla  on savuporokasvis-croustades, oikealla ylhäällä jogurttimansikkakakku, alavasemmalla raparperi Brita-kakku ja alaoikealla mustikka-cupcaket. Samassa kuvassa pilkistää kinkku-kasvispiirakka. lisäksi tarjolla oli perinteisiä karkkeja, sipsejä, karjalanpiirakoita ja maustettuja suklaita. Lisäsin valkosuklaaseen kuivattuja karpaloita ja tummaan suklaaseen karpaloiden lisäksi riisimuroja. Tuntui maistuvan…

 

PicMonkey Collagesynttärit.jpg

Näihin juhliin saimme ystäviä parista kauemmastakin kaupungista, mikä oli erityisen mukavaa. Aina kun se ei ole mahdollista. Juhlia voisin useamminkin, pienemmälläkin porukalla. Tykkään laitella tarjottavaa ja nautin muiden seurasta. Olisikin enemmän aikaa sellaiselle!

Kaunista viikonlopun jatkoa, toivottavasti ilmat lämpenisivät pian!

Suhteet Ruoka ja juoma Sisustus Oma elämä

Luottosävyt

 

Vaatekaappini saattaa olla välillä (yleensä) mustanpuhuva, sillä se on turvallinen ja helppo väri. Silti silmäni hakeutuvat kaikkialla ruskean eri sävyihin, sillä se on sävykartta, joka sopii omasta mielestäni ihoni ja hiusteni väreihin. Kuvassa hyvät esimerkit pienistä asusteista, joilla voin saada lämmintä tunnelmaa mukaan mm. valkoiselle paidalle ja farkuille tai sitten sen mustan turva-asun pehmentäjäksi. Huivina klassikkokuosia Mulberrylta, ranteeseen YSL:n nahkaranneke, vyöksi konjakinväristä nahkaa ja kynsille sitten hieman vähemmän ruskeaa, mutta sävyihin sopivaa Chanelin Alchimie 591-lakkaa. Kultainen rannerengas on kuuskytluvun designia, miellyttää kovasti sileällä pinnallaan ja koollaan. Kiitos äiti ja kiitos isä, joka sen äidille annoit.

Onneksi työssäni ei ole kynsien suhteen vaatimuksia hillityille sävyille, sillä en kestäisi liian hempeitä sävyjä pitkään. Nyt kirjoittaessani tätä minulla on musta lakka kynsissä, mutta ehkäpä jälleen on aika punaiselle tai jollekin hienostuneen nuden sävylle. Kynsillä irrottelen, vaatteiden väreillä en niinkään. Laukuissa on pienoista yritystä myös hillityn kuoren rikkomiseen…

DSCN4675.JPG

Nyt näin äkkiseltään huomaan, että laukuissa minulla on useampikin ruskeaan sävymaailmaan sopiva kandidaatti! Pitänee kuvata laukkujakin sävyjen mukaisesti ja tarkistaa mitä värejä oikein suosin laukuissani. Yksi vanha, jo rikki mennyt laukku, joka oli edullinen HM-olkalaukku, vaikkakin mokkanahkaa, oli pitkään boho-vibojensa takia suosikkini. Se kuitenkin virttyi liiankin bohoksi, suorastaan hoboksi, joten se sai väistyä. Resuinen look ei ole se juttu…

DSCN4678.JPG

Keltakulta on joidenkin mielestä out, joidenkin mukaan se on nyt in, mutta minulle se on ollut aina kullan väreistä ainoa, joka sopii ihonväriini. Okei, väristä ei voi puhua, kun olen kesät talvet yhtä kalpea (lukuunottamatta pisamia). Ihailen kovin eteerisiä ja ohuita ketjuja ja koruja yleensäkin, mutta koen, että ne eivät sovi minulle. Rikkoisin ne vain… Omia juttuja ovat hieman isommat jutut, leveämmät rannekkeet tai kookkaammat kaulakorut. Toki yritystä on välillä siihen keijuosastoonkin, mutta palaan aina juurilleni:)

Olisin kovin kiinnostunut kuulemaan, onko teillä mitään postaustoiveita? Jotain erityistä? Kommentit ovat niin kovin tervetulleita! Kiitos muuten jo ensimmäiseen postaukseen kommentoineille ja tykkäysnappia painaneille!! Ihan mahtavaa:)  Aurinkoista päivää kaikille, vaikka pilvistä onkin!

Muoti Päivän tyyli Trendit