Rahaa palaa unelmiin
Pari vuotta sitten työskentelin lukio-opintojen ohella ahkerasti tavoitteenani säästää mahdollisimman paljon rahaa tulevaisuuttani varten. Vaikkei silloin vielä ollutkaan konkreettista se, mihin rahat tulisin käyttämään motivoi minua ajatus vapaudesta, jonka ekstra säästöt toivat.
Olin tarkan markan neiti. Keräsin tietoa säästämiseen ja sijoittamiseen liittyen sen minkä ehdin samalla suunnitellen omaa tulevaisuuttani. Suunnittelin ostoksiani huolellisesti huolehtien siitä, etten kuluta enempää kuin budjettini sallisi. Usein rahan käyttäminen tuntui pahalta, vaikka se olisikin mennyt asioihin, joista nautin. Aloin säästöjen kertyessä jopa haaveilemaan asunnon ostamisesta lähitulevaisuudessa.
Kovaa työrupeamaa seurasikin sitten välivuosi, jonka aikana säästöt hupenivat kovaa tahtia. Olin varma siitä, että halusin pitää välivuoden, jonka aikana reissaisin ulkomailla. Valmistumisen jälkeen suunta varmistui Australiaksi, ja viisumin tyyppi Working Holidayksi. Matka kuitenkin vaatisi paljon rahaa. Ylpeyteni tuli nieltyä pelkkiä ensimmäisiä kuluja maksaessa. Working Holiday paketti ensimmäiseksi viikoksi oli yli kolmetonnia. Mielessä kävi kysymys, onko tämä summa riskin arvoista?
Mitä voin sanoa? Riski oli sen arvoinen. Monia unelmia tuli toteutetuksi. Tämähän käyttökohde on juuri se, johon rahaa mielelläni haluan käyttää; Elämiseen!
Rahan tuhlaaminen kuitenkin kirpaisi aika lailla, sillä olinhan nähnyt itseni varsin säästeliäänä ihmisenä. Muitakin haaveitakin kun oli näköpiirissä, joista isoimpana oli juurikin oma asunto. Voisihan sitä laskea, kuinka kauan asunnon ostamishaaveeni siirtyi eteenpäin kyseisen rahan polttamisen vuoksi, mutta mielestäni se ei ole tarpeen.
Olen kuitenkin vielä nuori, joten säästöjä ehtii vielä kerryttämään moneen otteeseen. Vaikkei mielestäni ikä ole tekosyy siihen, ettei rahaa käytetä kestävällä tavalla, on argumentilla pointtinsa. Rahalla saatavista kokemuksista saa elämyksiä ja muistoja, jotka ovat kultaakin kalliimpia. Tapasin vuoden aikana nimittäin upeita tyyppejä, vierailin kuvan kauniissa paikoissa, mutta ennen kaikkea koin itseni täysin vapaaksi, joka on elämäni arvoista kenties se kaikista tärkein. Välivuoden sujuessa paremmin kuin olisin voinut unelmoidakaan, matkaani tarttui useita oppeja niin itsestäni kuin elämästä.
Suhtautumiseni rahaan on muuttunut kokemuksen jälkeen. Käytän rahaa paljon herkemmin asioihin, jotka tuovat minulle sillä hetkellä lisäarvoa(esim.kahvi). Olen rennompi käsityksessäni raha-asioihin. Uskon, että tulen vielä tienaamaan ansaitsemani rahat takaisin, kun sen aika koittaa. Samaan aikaan voin myös keskittyä niihin asioihin, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. Olennaista on mielestäni ajatus kestävyydestä eli siitä, miten rahan käyttämisen tuoman onnen ajoittaa. Salliiko itselleen kivoja pieniä nautintoja matkalla tavoitteeseen vai elääkö niukkuudessa, sillä ajatuksella, että tulevaisuudessa se palkinto häämöttää.
En ole vieläkään saanut kerrytettyä säästöjäni takaisin, mikä on ihan okei. Olen nimittäin kehittänyt itseäni monilla muilla tavoin. Reissusta takaisin palattuani tein kesän aikana töitä rahoittaakseni tulevia opiskeluaikojani. Opintojeni alettua en ole puolestaan vielä tohtinut työelämään vapauden kaipuuni vuoksi. Kumppanini asuu ulkomailla, jossa vierailua on vaikea yhdistää työn kanssa. Samaan aikaan aikaani on vapautunut myös muiden läheisieni näkemiseen
. 
<3 Nea