Näin löysin liikunnan ilon
En ole oikeastaan koskaan kokenut itseäni urheilulliseksi ihmiseksi. Viime aikoina olen kuitenkin saanut havahtua siihen, että liikunta syö ison osan ajastani. Vaikka olen vielä vasta-alkaja, voin nykyään rehellisellä omallatunnolla sanoa rakastavani liikuntaa.
Olen ollut joskus aktiivinenkin kotitreenaaja ja lyhyiden lenkkien tekijä, mutta liikunnasta on kuitenkin puuttunut sellainen tietty kipinä. Liikunnan tuottama mielihyvä ei ollut riittävä syy harrastaa, vaan se tuntui enemmänkin pakkopullalta.
Parivuotta sitten aloin kuitenkin käymään ystäväni kanssa salilla, mikä avarsi mieltäni liikuntaa kohtaan. Salilla käyminen oli uutta ja lisäintoa sitä kohtaan antoi kaverin kanssa höpöttely. Paitsi sen lisäksi, että aloin kokemaan itseni fyysisesti vahvemmaksi, oli kaverin kanssa vietetty hetki suorastaan terapiaa mielelle. Kotitreenitkin saivat aivan uudenlaista buustia, kun jaksoin siirtyä kehonpainoliikkeistä käsipainoihin.
Lukion viimeinen kevät antoi minulle paljon vapaa-aikaa, jota päädyin täyttämään kävelemällä aina sopivan välin sattuessa. Nautin kevään pilkistyksistä, sulavasta lumesta, ja pilvien takaa kurkistavasta auringosta. Tuntui kuin olisin löytänyt aivan uuden maailma, vaikka todellisuudessa astuin vain ovesta ulos muussakin mielessä kuin määränpäähän suunnistamisessa. Kävelyllä pystyin antamaan ajatuksien vain juosta, ja nauttimaan upeasta ympäristöstäni. Se ei edes tuntunut liikunnalta. Kävely on jäänyt elämääni toivottavasti pysyvästi. Parhaimmillaan se on luonnossa liikkumista, vaikkei kaupunkimaisemissakaan mitään vikaa ole.
Ilokseni saan todeta, että tavoitteeni tälle vuodelle on puolimaratonin juokseminen. En olisi koskaan voinut kuvitella, että minun olisi mahdollista löytää tällainen into jotakin lajia kohtaan. Juoksemiseen pätee samat ihanat elementit kuin kävelemiseen, mutta se on vielä parempaa. Se on kuin perussunnuntai köröttelyn vaihtaisi ralliautoiluun. Aivan omaa luokkaansa. Vauhtia on enemmän, joten energiaakin tulee purettua enemmän. Juoksulenkki on tällä hetkellä minulle parasta terapiaa.
Juoksemisen aloittamisessa koin tärkeäksi sen, että etenin maltillista vauhtia kohti tavoitteitani. Ensimmäiset lenkkini hölkkäsin lähes kävelyvauhtia, joka salli liikunnasta nauttimisen itsensä rääkkäämisen sijaan. Myös matkat pitenivät kerta kerralta. Aluksi tuntui haastavalta niellä se totuus, että on aloitettava oman tasoisti. Heti ei pystynyt juoksemaan niin pitkään tai niin kovaa kuin haluaisi. Matkan tai vauhdin mittaamisen sijaan on parempi kuunnelaa omaa fiilistä urheilun aikana, mutta myös haastaa itseään sopivissa määrin.
Tennis on esimerkki siitä, että uusia lajeja vaan kannattaa kokeilla. Kokeilin ensimmäisen kerran tennistä reilu vuosi sitten, ja se oli rakkautta ensi lyönniltä. Mutta ei sillä tavalla kilpailullisesti vaan rennosti hauskanpito edellä. En ole ollenkaan kilpailuhenkinen ja mielestäni turha kilpailumieli luo liikaa paineita. Tenniksessä on eri tavalla palkitsevaa osua palloon ja saada peliä ylläpidettyä. Pallon perässä juokseminen ei tunnu ollenkaan urheilemiselta vaan pikemminkin hauskanpidolta. Olen käynyt pelailemassa tennistä vain satunnaisesti, mutta haluaisin harrastaa sitä enemmänkin.
Oma lukunsa on myös se, kuinka syyni urheilla ovat muuttuneet. En enää juurikaan koe ulkonäköseikkojen vaikuttavan motivaatiooni urheilla. Koen liikunnan enemmänkin parantavan mielen ja kehon hyvinvointia. Se on tapa purkaa ja saada energiaa. Hyvän juoksulenkin jälkeen tuntuu kuin leijuisin pilvissä. Olo on vahva, mutta samaan aikaan ylimääräiset kierrokset on kulutettu niin, että keskittyminen paranee.
Olen iloinen siitä, että olen tajunnut kaikista tärkeintä olevan oman hyvinvoinnin kuuntelemisen ja sen, että tekee asioita nimenomaan itseä varten. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon joku toinen nostaa penkistä tai sillä, kuinka paljon nopeammin joku toinen juoksee. Näinpä muiden odotukset voi heittää kankkulan kaivoon. Väliä on sillä, mitä sinä saat liikunnasta. Miltä sinusta tuntuu sen aikana ja jälkeen. Ei pitäisi lokeroida itseään niin, että kynnys testailla uusia lajeja kasvaa korkeaksi, vaan rohkeasti testailla uusia lajeja