Herkuttelumorkkikset
Viime viikon perjantaina vaaka näytti vihdoin ja viimein sen -10kg helmikuun alusta. Hyvä mieli lähteä ystävien kanssa mökkeilemään viikonlopuksi. Olin ajatellut viettää viikonlopun siististi ruokavalion suhteen, vähän herkuttelua, mutta kohtuudella. No, ajatus oli hyvä, mutta toteutus ontui hyvin pahasti. Ruokavalio pysyi hallinnassa iltapäivään saakka, mutta sen jälkeen päivän liian kevyt syöminen kostautui. Ostin mökille kaupasta välipalapatukan ja ajattelin pärjätä sillä, kunnes laitamme ruokaa illalla yhdessä. Noh, patukan jälkeen nälkä oli vain kahta kauheampi ja siitä se mättäminen sitten alkoi ja kesti sunnuntai-iltaan saakka. Vanha kunnon ”kaikki tai ei mitään” nosti taas päätään ja kun olin jo kerran sortunut, sama se on sitten vetää kaksin käsin kaikkea. Olo oli lähes koko viikonlopun ajan ihan järkyttävän turvonnut ja huono. Vehnä aiheutti minulle kammottavat ilmavaivat ja niiden kourissa sitä sitten kärvisteltiin. Valehtelisin, jos väittäisin, että vehnäherkut eivät minulle maistuneet, nehän olivat ihan taivaallisen hyviä. Ehkä ensi kerralla mietin kuitenkin kahdesti, haluanko kakkupalan takia kärsiä turvotuksesta, hirveistä ilmavaivoista, ripulista ja järkyttvän kuntoisesta ihosta? Nyt järjellä ajateltuna vastaus on tietenkin en todellakaan, mutta miksi niitä piti nyt mussuttaa vatsa pinkeenä? Ja eihän tollaisessa olossa ole mitenkään nautinnollista!! Jossain kohtaa herkkujen mättämisen aikana perustelin itselleni, että olen nyt ollut dieetillä, joten täytyyhän elämästä nauttia? Mun viikonlopun olotilaa nautinto kyllä kuvaa viimeisenä!
Ja mitä vaaka sanoi tähän kaikkeen? Maanantainakin olo oli ihan järkyttävän turvonnut ja painoa oli tullut +3.1kg eli ihan kunnioitettava saldo kolmelle päivälle. Vähän tai aika paljonkin lukema masensi, mutta ei se auta, kuin palata taas perusasioihin ja jatkaa hommaa. Toivon näiden vehnäturvotuskilojen häviävän vauhdilla, jotta pääsen taas kunnolla jatkamaan dieettiä. Edelleen tavoitteena olisi normaalipaino vuoden lopussa ja sinne olisi sellainen -15kg matkaa. Töitä sen eteen joutuu tekemään ja paljon, mutta töitä näiden kilojen kasaamiseenkin on tehty.
Viikonlopun syömisissä eniten harmittaa se itseltään salailu ja syyllisyys enemmän, kuin lisääntynyt paino. Jos olisin nauttinut herkut hyvällä omallatunnolla ja paino lisääntyy sen takia, ei siinä mitään. Mutta kun se vanha syömishäiriö minä astui taas kuvaan ja syöminen oli enemmänkin pakonomaista, ahditus pitää saada jollain keinolla kuriin ja ruuan tunkeminen kurkusta alas on ilmeisesti ainut keino siihen. Näinhän asia ei todellakaan ole, mutta siltä se välillä tuntuu. Minun kehooni astuu joku vieras, joka alkaa ohjailla minua ja tekemisiäni. Tuntuu, että itse olen silloin vain katsojan roolissa koko hommassa. Nyt oma minä on taas palannut ohjaksiin ja uusi viikko käynnistyi hyvällä ja ravitsevalla aamiaisella. Toivottavasti plussakilot häviää tämän viikon aikana ja mielellään vähän ekstraa päälle.