Sisäisen uhmaikäisen taltuttamista

Heippahei! Täällä kirjoittelee 24-vuotias elämäntapamuutoksen kourissa painiva nuori nainen. Olen kokeillut kaikki maailman dieetit Jutasta Nutraukseen ja kaikkea siltä väliltä. Paino on välillä tippunut, mutta nyt salakavalasti taas noussut aivan liian korkeisiin lukemiin. Vuosi 2015 on muutoksen vuosi ja aion pudottaa nämä kilot nyt tämän vuoden aikana lopullisesti. Painotavoitteena on -27kg lähtöpainosta eli urakkaa on riittämiin. Painotavoitteen lisäksi tarkoituksena on kehittyä salitreenaamisessa ja saada kuntosaliharrastus pysyväksi osaksi elämää. Paljon on suunnitelmia ja varmasti haasteita riittää matkan varrella. Motivaatio on kuitenkin kova ja uskon, että sen avulla mennään läpi vaikka harmaan kiven. Nyt nää kilot saa lähteä, pysyvästi!

Kyllä tänään on ollut tämän neidin sisäinen uhmaikäinen niin pahasti valloillaan, ettei mitään järkeä. Elämänmuutosurakkaa on takana nyt neljä viikkoa ja tulos -2.8kg ei todellakaan ole se, mitä kuvittelin sen tässä vaiheessa olevan. Stressaavan työviikon jälkeen viikon tulos -100g sai minut purskahtamaan itkuun ja rypemään sellaisessa itsesäälissä, ettei mitään järkeä. Olen maailmankaikkeuden ainut ihminen, joka ei laihdu ja minut on vähintäänkin tuomittu olemaan ikuisesti lihava koko loppuelämäni. Hetken aikaa siinä kierittyä tajusin itsekin, kuinka typerältä se kuulostaa. Viikon tulos jäi kuitenkin miinukselle ja toivon mukaan ensi viikolla on tulossa isompi pudotus. On se kumma juttu, kun sitä luulee, että se paino oikeasti tippuisi vaikka 1.5kg joka viikko. Vaikka sen järjellisesti tietää, että eihän se nyt todellakaan niin ole, niin silti sitä aamulla toivoo vaa’an näyttävän jotain tähtitieteellisen hyviä lukemia, niinku vaikka -5kg viikko. No joo järki käteen, onneksi ihanat ihmiset saivat minut tajuamaan, että miinusta se sata grammaakin on, vielä enemmän ärsyttäisi, jos paino olisi noussut. 

Salille oli tarkoitus mennä tänään, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kroppa kaipaa nyt lepoa ja aion sitä sille tarjota. Yleensä tapana on ollut mennä pilkulleen treeniohjelman mukaan ja se aiheuttaa vain lisää stressiä, joten ihan iisisti nyt mennään kroppaa kuunnellen. Tänään oon keskittynyt kokkaamaan kaikkia ihania herkkuja. Mun vakioaamupalaksi on nyt kuukauden aikana muodostunut iso kasa kasviksia ja mantelileipä, joka on aivan tajuttoman hyvää. Kookosöljyssä paistettuna sen avulla saa kyllä parhaan mahdollisen startin aamulle ja virtaa riittää hyvin lounaaseen asti. Tänään nälkä on jotenkin vaivannut tavallista enemmän, sen huomaa heti, jos syö edellisenä päivänä liian vähän kasviksia, niin nälkä on kahta kovempi seuraavana päivänä. Eli porkkanaa vaan rouskuttamaan ;) Muutun oikeesti varmaan ihan oranssiksi kohta, koska syön noin kilon porkkanoita lähes joka päivä. Ne on vaan niin hyviä, helppoja ja halpoja eväitä ottaa mukaan joka paikkaan. Mun ruokavalio koostuu tällä hetkellä ammattilaisen suunnitteleman pohjan mukaan kasviksista, hedelmistä, lihasta, kananmunista ja hiilarit on ajoitettu pääasiassa treenien ympärille. Eli aika perusruokaa siis, kasviksia tulee tosi paljon syötyä kaikissa muodoissa. Oon oppinu ihan hulluna valmistamaan kaikkia ihania uunijuureksia ja maistelemaan uusia makuja, mm. ruusukaali oli ihan uusi tuttavuus.

Oon tänään lueskellu Kaisa Jaakkolan hormonidietti ja hormonitasapainokirjoja, niissä on ihan hulluna mielenkiintoista ja uutta tietoa hormoneista ja niiden vaikutuksesta painon pudotukseen. Suosittelen tutustumaan, jos aihe yhtään kiinnostaa! Nyt täytyy lähteä taas pilkkomaan porkkanoita, kroppa ilmoittaa, että olisi ruoka-aika!