Kirjoittelenpas nyt vain

Uusia sanoja

ja vanhoja, mutta uusia yhdistelmiä.

Tänään olin reipas, mutta huonovointinen

Huomiselle toivon huonovointisuudettomuutta

Unohdin jo, mitä piti kirjoittaa

Mutta kasassa on kaikki, läjässä

Eikä kahden viikon päästä enää kuin oma kasa

En oikein tiedä, mihin pyrin

Hakisinko nyt vaan niitä töitä

Tai hakisinko ruokaa

Tai pesisinkö niitä saamarin pyykkejä

No en

Katson saippuavideoita ja makoilen

Juon vissyä tai oikeastaan kivennäisvettä

Ja marmatan päässäni kun en tee enkä hoida

Vaikka hoidin jo asian 1., pöytäkirja

Ja asian 2., olin paikalla

Opettelu on mukavaa, mutta eihän sillä tuoda LOHTA PÖYTÄÄN

eikä edes sitä saamarin kivennäisvettä

0,56 € / purkki

kuplat käy kalliiksi pitkän päälle

Pitää AVATA SILMÄT

jumalauta

ja lakata marmattamasta

Tehdä parhaansa koska se on tosiaankin tosi hyvä

Hankkia hommia, hantilla tai ilman

Hankkia puuhia ja toivoa parhaalla taidolla

(ettei jalat lähde alta)

Mutta saippuavideoiden katsomista en lopeta!!!

_________________________________________________

Välillä on hankalaa saada ajatukset oikeille raiteille. Turhautuu, kun ei tunne etenevänsä. Silti etenee. Pelkää, kun ei usko jaksavansa. Silti jaksaa. Tuntee syyllisyyttä levätessään, vaikka oikeastaan ei pitäisikään olla tekemässä mitään muuta.

Kirjoitin yllä olevan sellaisessa tilanteessa. Olin työharjoittelussa ja edistyin siellä hyvää tahtia. Silti päässä takoi ajatus kiireestä, menestymisestä, tavoitteista, riittämättömyydestä, pelko työttömyydestä, stressi stressi stressi. Kesäkin vilahti, hups vain, enkä sitäkään suorittanut kunnolla.

Lifestylebloggaaja saattaisi sanoa, että minä riitän. Että pitää muistaa rauhoittua ja hengittää. Auttaahan se hetkeksi. Ongelma on kuitenkin ulkopuolella: elämä ei riitä. Nyt tai ei koskaan. Mutta mitä nyt?