Kirjoittelenpas nyt vain
Uusia sanoja
ja vanhoja, mutta uusia yhdistelmiä.
Tänään olin reipas, mutta huonovointinen
Huomiselle toivon huonovointisuudettomuutta
Unohdin jo, mitä piti kirjoittaa
Mutta kasassa on kaikki, läjässä
Eikä kahden viikon päästä enää kuin oma kasa
En oikein tiedä, mihin pyrin
Hakisinko nyt vaan niitä töitä
Tai hakisinko ruokaa
Tai pesisinkö niitä saamarin pyykkejä
No en
Katson saippuavideoita ja makoilen
Juon vissyä tai oikeastaan kivennäisvettä
Ja marmatan päässäni kun en tee enkä hoida
Vaikka hoidin jo asian 1., pöytäkirja
Ja asian 2., olin paikalla
Opettelu on mukavaa, mutta eihän sillä tuoda LOHTA PÖYTÄÄN
eikä edes sitä saamarin kivennäisvettä
0,56 € / purkki
kuplat käy kalliiksi pitkän päälle
Pitää AVATA SILMÄT
jumalauta
ja lakata marmattamasta
Tehdä parhaansa koska se on tosiaankin tosi hyvä
Hankkia hommia, hantilla tai ilman
Hankkia puuhia ja toivoa parhaalla taidolla
(ettei jalat lähde alta)
Mutta saippuavideoiden katsomista en lopeta!!!
_________________________________________________
Välillä on hankalaa saada ajatukset oikeille raiteille. Turhautuu, kun ei tunne etenevänsä. Silti etenee. Pelkää, kun ei usko jaksavansa. Silti jaksaa. Tuntee syyllisyyttä levätessään, vaikka oikeastaan ei pitäisikään olla tekemässä mitään muuta.
Kirjoitin yllä olevan sellaisessa tilanteessa. Olin työharjoittelussa ja edistyin siellä hyvää tahtia. Silti päässä takoi ajatus kiireestä, menestymisestä, tavoitteista, riittämättömyydestä, pelko työttömyydestä, stressi stressi stressi. Kesäkin vilahti, hups vain, enkä sitäkään suorittanut kunnolla.
Lifestylebloggaaja saattaisi sanoa, että minä riitän. Että pitää muistaa rauhoittua ja hengittää. Auttaahan se hetkeksi. Ongelma on kuitenkin ulkopuolella: elämä ei riitä. Nyt tai ei koskaan. Mutta mitä nyt?