Hyvästi vauva!

Meillä on 3,5-vuotias poika, joka oli eiliseen asti pitkähiuksinen. Vauvakiharat sai rauhassa kasvaa, vain otsalta raakattiin sen verran että eteensä näki. Kyselijöille vastattiin yksiselitteisesti, että se leikataan sitten, kun lapsi itse haluaa. No, se päivä tuli eilen, enkä ollut kyllä yhtään varautunut! Tänä kesänä kyllä toisaalta on ollut jo ilmoilla lapsen turhautumista liehulettiin joka tulee silmille, sotkeentuu jäätelöön ja kaikkeen muuhunkin mitä hän syö, ja toisaalta kun ei enää ollenkaan siedä hiusten kiinnilaittoa. Aikaisemmin sai olla ihana pieni man bun, mutta nyt ei enää. Aamulla taas tolskatessa ja hiusten kanssa nahutessa puuskahdin että nyt jos sinä et anna tätä laittaa kiinni, niin se leikataan. Että kumminko tehdään. ”Leikataan!”, tuumasi poika. ”EEEEIIIIIIII!!!!” huusi äiti sisäänpäin. Sitten tuumasin että tämä on nyt vissiin niitä asioita, joissa ei auta kuin painaa kaasua että päästään asiassa eteenpäin ja yli. Ihan kirjaimellisesti painaa kaasua. Paikallinen iso ostari sisältää parturipalvelut ilman ajanvarausta myös sunnuntaisin.

Sinne se isopienimies parturin tuoliin kampesi ensimmäistä kertaa, eikä siinä juuri ripsi värähtänyt kun kone käynnistyi ja alkoi kutria putoilla. Minulla kyllä värähteli senkin edestä, ja just ja just maltoin kerätä pussiin vain ranteen paksuisen tupon, sen sijaan että olisin kahminut kaikki hiukset talteen. Minun humppatukka, äitin vauva.

humppis2.jpg

 

akunparturi1.jpg

akunparturi2.jpg

Kivahan siitä tuli. Ja jotenkin samaan aikaan isompi ja toisaalta pienempi. Itsehän olin tosi reipas enkä itkenyt yhtään. :D Ja lapsi on ihan hirmu tyytyväinen, niska ei ole hiessä eikä tukka jäätelössä. Ja kun ostettiin pieni pullo vahaa, niin tästähän on ehditty värkätä jo vaikka mitä. En tiedä johtuuko se siitä että tämä on nuorimmainen vai siitä että äidit kuulemma lellii ja paapoo poikia enemmän, mutta en olisi arvannut miten kova paikka voi yks tukanleikkaus olla! Itseasiassa se oli yllättävän kova paikka myös tytöille, ja isosisko (6-vuotias) otti varmuuden vuoksi monen monta kuvaa ”sydänkameralla”. Lapsen omin sanoin, hän ”ottaa sydänkameralla kuvia kaikista kauniista asioista, niin muistan sitten myöhemmin minkälaisia minulla on ollut.”

akunkeesi.jpg

Sydänkamera <3

olgankamera_0.jpg

Hyvinvointi Mieli Lasten tyyli Vanhemmuus