Loma ja lomakilot
Oho! Onpas edellisestä postauksesta kulunut hirveästi aikaa, päivät vain välillä juoksevat karkuun. Jospa lyhyt briiffi nykytilasta olisi sitten paikallaan, täydentelen aukkopaikkoja myöhemmin. Minulla siis päättyi työsuhde 30.6. Edelleen on epätodellinen olo, että minä en palaakaan sinne enää takaisin. Lähtö oli karvas ja haikea, vuodenvaihteeseen asti rakastin työtäni ja työkavereita ihan loppuun saakka. Tällä hetkellä mediassa enemmän ja enemmän näkyvyyttä saavuttaa meidän työyksikön ahtaalleajo, kun meidän sakki pistää kampoihin poikkeuksellisin keinoin! Itse olen enää sivustaseuraajaa, mutta luotan että porukan selkäranka kestää ja tarvittavat muutokset saadaan aikaan voimakeinoin, kun kerran neuvottelupöydissä tulosta ei näytä syntyvän ainakaan riittävän nopeasti. Vaikka onkin haikeaa, niin odotan myös innolla uutta työtä alkavaksi. Vielä, kun kävi ilmi että tutun kollegan lisäksi ainakin yksi toinenkin tuttu ihminen aloittaa siellä työt samaan aikaan, niin kyllä kelpaa lähteä uutta rakentamaan.
Toiseksi viimeisenä työpäivänä itku tuli kotimatkalla. Viimeisenä päivänä päästin kolmet kunnon räkäkuplaitkut töissä, mutta kotimatkalla jo hymyilin. Hymyilin ja hyräilin ”Let It Go”-biisiä Frozenista. Muistot jää, takaisin pääsee aina jos ei viihdykään muualla, ja edessäpäin hurjan paljon odotettavaa!
Loma alkoikin sitten tuosta, ja 2.7. lähdettiin yli viikon mittaiselle telttaretkelle koko perheen voimin. Reissusta oma postaus myöhemmin, tai itseasiassa useampiakin, koska reissusta jäi käteen yhtä ja toista. Huikean ihana reissu oli vaikka sää ei suosinutkaan. Silti, on myös kiva olla takaisin kotona. Reissun päällä syömiset räjähti täysin käsiin, ja lomakiloja edelsi jo tupakoinnin lopettamiskilot. Nyt on kuitenkin taas hyvä tekemisen meininki päällä (jälleen tästä myöhemmin erikseen oma postaus tulossa), vaikka Hyvän olon hormonidieetin materiaalin kanssa olen monta viikkoa jäljessä. Kolmen viikon treenitauosta tuli jo melkein vieroitusoireita, joita eilen hoitelinkin melkein kaksi tuntia. Ensin alle kunnon lämmöt ja mobbailut, sitten personoitu leuanveto-ohjelma, päivän varsinaisena harjoituksena tempausohjelma sisältäen kyykkyä ja mavea tukiliikkeinä, ja lopuksi ”lihan riiputtaminen”, joka niin ikään määrätty toes to barin progressioksi. Helvetin pitkä matka molempiin, niin leukoihin kuin T2B:iinkin, mutta ehkä joku päivä.
