Tapojen orja
Hyvän olon hormonidieettiin kuuluu siis läjä ”kotitehtäviä”, ja aion käyttää blogia myös päiväkirjana tehtävien tekemiseen (jumalauta että tekee röökiä mieli heti kun pitää alkaa syvällisemmin ajatella jotakin!). Ensimmäinen tehtävä oli miettä tapoja joista haluaisi päästä eroon. No tupakoinnin lopettaminen on jo meneillään joten skipataan se, tässä loput ensimmäisenä mieleen tulevat.
1. Syön iltaisin herkkuja telkkaria katsellessa/pelaillessa, koska saan niistä mielihyvää ja koen rentoutumista ja rauhoittumista päivän päätteeksi
2. Syön herkkuja ollessani yksin kotona, koska muuten oloni on tyhjä ja aivan kuin herkut viimeistelisivät rentoutumisen (oikeasti siis rakastan niitä harvinaisia hetkiä kun saan olla ihan yksin)
3. Siirrän ikävältä tuntuvia tehtäviä loputtomiin täyttämällä vapaapäivät kaikella muulla, ja työpäivinä niille ei jää aikaa tai energiaa, koska minun on vaikea tehdä vastenmieliseltä tuntuvia asioita
4. Valvon iltaisin liian myöhään koska en malta luopua rauhasta ja omasta ajasta, kun lapset on vihdoin nukkumassa ja mökki hiljenee
5. Turvaudun liian usein roskaruokaan, koska ruoanvalmistus tuntuu raskaalta ja työläältä koko arjen ollessa välillä yhtä kaoottista meteliä ja heilumista ilman mitään järkeä ja organisointia
(Itseasiassa näiden asioiden ajatteleminen saa vielä lisäämään loppuun että mies on meillä samanlainen saamaton laiskimus, joka viihtyy vapaa-aikansa tiiviisti perseellään ja osaa myös vältellä ikäviltä tuntuvia asioita ja tehtäviä loputtomiin. Itse suosisin tarmokkaina kausina meal preppausta koko perheelle, mutta toista en ole siihen saanut mukaan, jolloin päästään siihen että joka jumalan päivä jonkun on tehtävä ruokaa eli valmisruoan houkutus on myötäänsä pään päällä.)
Seuraavissa tehtävissä on tarkoitus yrittää pilkkoa noita tapoja osiin, ja miettiä mikä toiminnan käynnistää ja miten sitä voisi muokata fiksummaksi ilman että yrittääkään kokonaan päästä tavasta pois. Ei nyt olisi oikein pohdiskeleva olo, mutta tehdään nyt pois kun on kerran leikkiin lähdetty. Kun saisikin tuosta vain ohjelmoitua itsensä suoraan oikeille näppäimille, että sen kummempaa draamaa mistään tekemättä söisi kun on nälkä, ja korvaisi tylsyyden, väsymisen, nyt myös tupakanhimon ym. jollain muulla kuin herkuilla. Välillä sen jo osasinkin, ihme miten se nyt taas on niin hiton hankalaa. Ihan kuin pitäisi aina olla addiktoitunut johonkin, ja sitten se palaa loppuun. Missä on tasapaino ja pysyvyys? Ja miksi sen addiktion pitää aina olla jotain joka aiheuttaa syöpää, lihottaa tai molempia?
