No rep! tulee crossfitistä, ja tarkoittaa että toistoa ei ole hyväksytty. No minulla on kyllä nyt yhtä no reppiä tämä touhu. Syömiset on persiillään, treeneissä en ole käynyt viikkoon ja tuhlasin eilen säästöt huonekalukauppaan. Syön karkkia hirveät määrät päivittäin (no rep!), haetaan roskaruokaa ihan liian usein (no rep!), kämppä on kuin kaatopaikka kun ei vaan saa ottauduttua että tekis muutakin kuin huutaa lapset keräämään tavaransa ja sitten itse perässä hätäiseen imuroi (no rep!). Koiraparkakin on ollut välillä ihan hirveän vähällä aktiviteetilla ja huomiolla, mutta siinä nyt olen kunnostautunut ja tuloksiahan näkyy ihan välittömästi (rep!). Arjenhallinta on enimmäkseen kaaoksesta selviämistä, ihan samanlaista kuin meininki työpaikalla. Räpiköimistä ilman että ranta olisi vielä edes näkyvissä.Tehdään mitä ehditään ja sitten kun olisi aikaa tehdä paremmin, ei enää jaksa. Tähän toivon apua tuosta Optimal Performancen valmennuksesta; olenhan sen nähnyt mitä järkevä syöminen ja säännöllinen treeni sopivassa määrin saa aikaan. Mutta se lepo- ja rentoutumispuoli on vielä opeteltava. Minullahan se on sitä, että kun lapset saadaan nukkumaan, paiskaudutaan mättösäkin kanssa sohvalle potslojoo, ja siinä viivytään sitten aivan liian myöhään. No rep! Aamulla vähän lisää univelkaa kerryttäneenä sitten valmiiksi vajailla akuilla päivän melskeeseen. No rep! Tiedostan, mutta en saa poikki. Tai varmaan mieskin tiedostaa, mutta ei sen kummemmin saa poikki. No rep!

No, huonekalujen uusiminen saa nyt aikaan ainakin sen, että käy huone välissä tyhjänä niin että imuroidaan ja pyyhitään kunnolla nurkkia myöten. Lisäksi yritän sitkeästi Konmari-henkeä mukaillen uskoa että niitä esineitä joista pitää, jaksaa myös huoltaa. Minä siis inhoan meidän nykyistä sohvaa, se on rähjäinen eikä yhtään mukava, en pidä vanhasta tv-tasosta koska se on iso rotisko, ja vielä isompi rotisko on sellainen arkkupöytä jota en nyt kuitenkaan enää halua pitää keskellä lattiaa, mutta seinän vieressä se neliönmuotoisena vasta typerä tilasyöppö onkin. Niinpä sitten laitettiin sohva, taso ja arkku vaihtoon. Pyykki- tai tiskikoneen, auton tai muun kalliimman laitteen laukeamista odotellessa, nyt kun ne pienetkin säästöt on poltettu. Se on kyllä vähän no rep, mutta jos se johtaa suurempaan hyvään niin kai se sitten tuli käytettyä järkevästi. Muutosten tekemistä usein hankaloittaa vielä se, että ollaan miehen kanssa tietyissä asioissa niin kovin eri linjoilla, ja sitten turhautuneena huudetaan ja revitään hiuksia kun ei asiat mene jakeluun eikä mikään muutu. Useimmissa asioissa olenkin siirtynyt siihen tapaan että toimin ensin, niin päästään vähemmillä huutamisilla, kun se neuvotteluvaihe jää välistä…

Vielä tuosta herkkujen syömisestä. Jatkoin eilen niitä hormonidieetin tapamuutostehtäviä, ja asiahan on niin että minulla ne pois haluttavat tavat liittyy enemmän ja vähemmän kaikki toisiinsa, ja myös ylettömään herkkujen syömiseen. Vähän kuin yksi iso kierre, josta kuitenkin saan poimittua ne yksittäiset asiat vaikka ovatkin yhteydessä keskenään. Herkut on illalla kuin palkinto, joka kruunaa sen hiljaisen hetken, jolloin kukaan ei vaadi eikä tarvitse eikä halua mitään. Yksin kotona ollessa herkut kruunaa sen harvinaisen hetken, kun saan olla ihan yksin. Minä olisin mielelläni välillä hetken yksin, mutta harvoin se toteutuu. Sitten kun jään yksin, käytän sen ajan vaaka-asennossa herkkuja kaksin käsin kiskoen. Minkä tyhjiön täytämiseen se mässy menee? Miksi oma aika ei ole riittävää jos silloin ei syö itseään tainnoksiin?

Roskaruoka on helppo, nopea ja vaivaton, mutta epäterveellinen ja kallis tapa. Lapset oppii syömään vinksahtaneesti, vaikka meillä osaa jokainen lapsi syödä salaattia ja maistella erilaisia ruokia. Miksi tieten tahtoen pilata heiltä hyvää alkua ruokailutottumusten polulla. No rep! Tässä ongelmassa auttaisi pitkälle meal prepping, jota suosin aina silloin kun saan järkevän elämisen vaihteen silmään. Mies sen sijaan ei ole tähän 7 lapselliseen vuoteen sitä oppinut, mutta jaksaa kyllä mankua siitä että koko ajan saa olla tekemässä ruokaa. No rep! Toisaalta, minulla se vaihde naksahtaa niin herkästi pois silmästä, että sitten niitä preppauksen tuloksia heitellään puolihomeisina roskiin. No rep! Nooo, sitten kun syö paskaa ja ehdottomasti liikaa, valuu puoliuniseen horteiseen tilaan, jossa ei saa aikaan mitään järkevää. Sitten alkaa skippailla treenejä, koska ”ei jaksa” eli ”ei huvita”, hävettää mennä näyttämään miten on taas päässyt plösähtämään, ikään kuin meidän salilla kukaan siitä mitään sanoisi. Eli ei jaksa kuin pakollisen, ja sitten kokee siitä morkkista kun haluaisi että olisi siistimpää, haluaisi saada aikaan enemmän. Ja se taas polkee mielialaa matalaksi, joka saa jälleen hakeutumaan sen hetkellisen hyvänolontunteen eli herkuttelun pariin. Ja valvomaan liian myöhään, ja ylläpitämään kierrettä. Näin.

Kuka se vielä keksisi purkuavaimen, koska sillä parilla, kolmella muutoksella koko kehä raukeaisi. Ja vielä jos sen saisi raukeamaan pysyvästi, eikä siten kuin tähän asti, että muutaman viikon jaksaa panostaa ennen kuin siihen lipuu takaisin. Näiden pohdintojen jälkeen on vähän sellainen olo että koko elämä on no rep, mutta ei se tietenkään oikeasti ole. On vain turhauttavaa kun näkee ongelman mutta ei saa sitä korjattua. Jonkinlaista BED-tyyppistähän tämä käytös on. Hei, mutta eilinen meni jo varsin vähillä tupakanhimoilla, ei ollut ollenkaan vaikeaa! YES REP!