Tapojen orja

Hyvän olon hormonidieettiin kuuluu siis läjä ”kotitehtäviä”, ja aion käyttää blogia myös päiväkirjana tehtävien tekemiseen (jumalauta että tekee röökiä mieli heti kun pitää alkaa syvällisemmin ajatella jotakin!). Ensimmäinen tehtävä oli miettä tapoja joista haluaisi päästä eroon. No tupakoinnin lopettaminen on jo meneillään joten skipataan se, tässä loput ensimmäisenä mieleen tulevat.

1. Syön iltaisin herkkuja telkkaria katsellessa/pelaillessa, koska saan niistä mielihyvää ja koen rentoutumista ja rauhoittumista päivän päätteeksi

2. Syön herkkuja ollessani yksin kotona, koska muuten oloni on tyhjä ja aivan kuin herkut viimeistelisivät rentoutumisen (oikeasti siis rakastan niitä harvinaisia hetkiä kun saan olla ihan yksin)

3. Siirrän ikävältä tuntuvia tehtäviä loputtomiin täyttämällä vapaapäivät kaikella muulla, ja työpäivinä niille ei jää aikaa tai energiaa, koska minun on vaikea tehdä vastenmieliseltä tuntuvia asioita

4. Valvon iltaisin liian myöhään koska en malta luopua rauhasta ja omasta ajasta, kun lapset on vihdoin nukkumassa ja mökki hiljenee

5. Turvaudun liian usein roskaruokaan, koska ruoanvalmistus tuntuu raskaalta ja työläältä koko arjen ollessa välillä yhtä kaoottista meteliä ja heilumista ilman mitään järkeä ja organisointia

(Itseasiassa näiden asioiden ajatteleminen saa vielä lisäämään loppuun että mies on meillä samanlainen saamaton laiskimus, joka viihtyy vapaa-aikansa tiiviisti perseellään ja osaa myös vältellä ikäviltä tuntuvia asioita ja tehtäviä loputtomiin. Itse suosisin tarmokkaina kausina meal preppausta koko perheelle, mutta toista en ole siihen saanut mukaan, jolloin päästään siihen että joka jumalan päivä jonkun on tehtävä ruokaa eli valmisruoan houkutus on myötäänsä pään päällä.)

Seuraavissa tehtävissä on tarkoitus yrittää pilkkoa noita tapoja osiin, ja miettiä mikä toiminnan käynnistää ja miten sitä voisi muokata fiksummaksi ilman että yrittääkään kokonaan päästä tavasta pois. Ei nyt olisi oikein pohdiskeleva olo, mutta tehdään nyt pois kun on kerran leikkiin lähdetty. Kun saisikin tuosta vain ohjelmoitua itsensä suoraan oikeille näppäimille, että sen kummempaa draamaa mistään tekemättä söisi kun on nälkä, ja korvaisi tylsyyden, väsymisen, nyt myös tupakanhimon ym. jollain muulla kuin herkuilla. Välillä sen jo osasinkin, ihme miten se nyt taas on niin hiton hankalaa. Ihan kuin pitäisi aina olla addiktoitunut johonkin, ja sitten se palaa loppuun. Missä on tasapaino ja pysyvyys? Ja miksi sen addiktion pitää aina olla jotain joka aiheuttaa syöpää, lihottaa tai molempia?

habitmeme.jpg

Hyvinvointi Liikunta Mieli Vanhemmuus

Hyvän olon hormonidieetti

En halunnut kirjoittaa perinteistä ”kuka oon ja mistä tuun ja kuka tietäis missä oon”-aloituspostausta, koska tämän blogin on tarkoitus olla minun näköiseni (siis täysin hajanainen hömelö) ja ennen kaikkea ajatusvarasto tajunnanvirralle, ja lisäksi sortin päiväkirja Hyvän olon hormonidieetti-nettivalmennukselle, joka alkaa 12.6. Valmennuksen tarjoaa Optimal Performance, jonka takaa löytyvät Kaisa ja Joni Jaakkola. Kun minulla oli vielä käyttämättä koko tämän vuoden ePassi-rahat, niin sillähän kuittasi jo puolet valmennuksen hinnasta. No excuses! Kirjan olen omistanut jo kauan ja luen säännöllisesti Joni Jaakkolan mainioita bloggauksia, joten pitää se nyt tämäkin vielä katsoa. Valmennus perustuu siis osittain kirjaan.

 

hormonidieettikirja.jpg

 

Blogin sivuilla tulee siis vilisemään ruokaa, treeniä ja kaikenlaista painopohdintaa ottaen huomioon että olen tähän mennessä pudottanut painoa 40 kiloa josta kohta 10 taas kerran haalittu takaisin. 1,5 vuotta sitten tämä liikuntaa vihannut mätisäkki hurahti yllättävään treenimuotoon josta tulossa vielä lukuisia omia postauksia. Siihen päälle kaikki kokeilemani mahdolliset ja mahdottomat ruokavaliot ja pika- ja super- ja hyperdieetit ja Alku-valmennus joka on aivan ihana ja toimiva, mutta jotenkin en nyt taas pääse takaisin moodiin jolla paino putosi vaivattomasti ja energiataso pysyi korkealla. Tosi loogista, miksipä voida pienellä vaivalla hyvin, jos voi syödä paskaa ja voida nihkeästi. Sen piti olla viimeinen valmennus josta maksan. Nyt kuitenkin syön taas mitä sattuu, ja sen lisäksi että olen juuri lopettanut tupakanpolton (3.6.2017 klo 23.23  ja siitäkin tulee vielä varmaan miljoona omaa postausta..), en pääse kiinni juurisyyhyn, joka kaatoi rennosti ja luontevasti käyntiin lähteneen elämäntaparemontin.

Menneitä olen märehtinyt entisessä blogissa sivutolkulla enkä jaksa enää velloa, mutta koska päässäni räiskyvä merenneitotukka käynnisti yllättäviä asioita ja muutoksia, niin lähdin nyt vielä tähänkin valmennukseen mukaan. Hyvän olon hormonidieetti lupaa ja ennakkomateriaalin perusteella myös todellakin vaikuttaa pyrkivän pureutumaan myös niihin juurisyihin, ja siihen kuinka muutos juurrutetaan tavaksi. Saas nähdä miten käy, toiveikas olen. Minunhan ei tarvitse oppia pudottamaan painoa. Sen minä kyllä osaan, eikä se onnistu jos ei pää naksahda ON-asentoon. Siksi toivonkin että tämän valmennuksen aikana unohtaisin koko asian ja tavoitepainon ja kaiken mitä pitäisi mutta kun ei saa aikaiseksi, ja sen sijaan puolihuomaamatta saisin tietyt tavat pysyvästi korvattua uusilla.

Mainittakoon että tätä kirjoittaessani on kolme kertaa käynyt tupakanhimo, ja kolme kertaa se on myös siirtynyt taas tuonnemmaksi. Uusi Elämä, josta epäilemättä myös jatkossa enemmän, on muun uuden ja ihanan ohella myös savuton. Näin päästiin ajatusvirrassa hormonidieetistä tupakoinnin lopetukseen. Jonkinlainen punainen lanka oli kai se, että kun tupakoinnin sijaistoimintona naposteluttaa, niin tuollainen ohjattu valmennus voisi kääntää ajatuksia yleisen elämänhallinnan tehostamiseen sen sijaan että joka tupakantuskaan tunkee jotain sokeripitoista naamariin. Toki mieluummin reilu satakiloinen ja savuton kuin tervakeuhko, mutta vielä mieluummin normaalipainoinen ja savuton, jos asialle jotain on tehtävissä.

smokeunicorn.jpg

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys