Työpäivän ruokaa ja lomaruokaa

Miksi lomalla lihotaan? Miksi lomalla, kun aikaa olisi, huvittaa sitä vähemmän panostaa kunnolliseen (siis terveelliseen) ruokaan ja kokkailuun, ja kahta herkemmin hakeutuu kaiken maailman drive ineille ja snäkäreille ja subeille ja muille, ja sitten kun ruokaa tehdään niin se on tyyliin paketti Hiillosta grilliin ja jälkkäri löytyy pakastimesta? Ja sitten jo ennen helteiden loppumista ähisyttää ja puhalluttaa kun kesävaatteet kinnaa. Miksi arjessa, työn ja vapaan välissä on helpompi löytää aikaa suhteellisen järkevään kokkaukseen, ja syödä fiksummin? Minulla oli viime viikko lomaa, välissä muutama työvuoro ja sitten taas muutama vapaapäivä, ja huvikseni kuvasin ruokia joita söin noina päivinä. En nyt ihan kaikkea tietenkään, mutta semmoiset tyypillisimmät.

Työpäivinä eväät oli ruokaisia salaatteja, kerran kävin työpaikkaruokalassa mikä on todella harvinaista koska se on yleensä kallista ja huonoa, mutta näin poislähdön kynnyksellä oli kiva käydä kaverin kanssa syömässä sekin ylihintainen uunimakkara ja muussi. Vapaapäivien ruokailut? Kotipizzaa, joskin perinteisen pepperoni ja muut rasvaiset-täytekuorman sijaan valinta oli edes näennäisesti fiksumpi, Subia (tuleehan siihen kaikki tuoreet kasvikset väliin kuitenkin), Mäkkäriä yms. No tänään oli kyllä harvinaisen järkevä ruoka noin vapaapäiväksi. Johtui varmaan siitä, kun aamulla vaaka läjäytti niin karmeat lukemat tauluun, että ensimmäinen ajatus oli lähteä röökin ostoon että loppuisi tämä paisuminen. (En lähtenyt ja muutamaa tuntia myöhemmin oltiinkin jo päivän ekalla jätskillä)

Työpäivän tonnikalasalaatti (sisälsi valmiin salaattisekoituspussin, purkillisen tonnikalaa ja Arlan Apetit-fetarasian, mausteena valkosipuli ja oliivi – ja kyllä, söin myös kynnet, oliivit meni biojätteeseen)

tonnikalasalaatti1.jpg

Toisen työpäivän kanasalaatti (broilerin rintafileetä,jääsalaattia, mozzarellaa ja päärynää)

kanasalaatti1.jpg

Vapaapäivän (ja lapsivapaan päivän!) pääateria, Kotipizzan Lankku, jossa kanaa, fetaa, avokadoa, rucolaa ja teriyaki-kastiketta. Toki tämä nyt on huono otos, koska kuka hullu lapsivapaalla mitään kokkaa. Ei me ihan kaikkina vapaa- ja lomapäivinä pizzaa syödä kuitenkaan.

lankkupizza.jpg

 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Liikunta

Hyvästi vauva!

Meillä on 3,5-vuotias poika, joka oli eiliseen asti pitkähiuksinen. Vauvakiharat sai rauhassa kasvaa, vain otsalta raakattiin sen verran että eteensä näki. Kyselijöille vastattiin yksiselitteisesti, että se leikataan sitten, kun lapsi itse haluaa. No, se päivä tuli eilen, enkä ollut kyllä yhtään varautunut! Tänä kesänä kyllä toisaalta on ollut jo ilmoilla lapsen turhautumista liehulettiin joka tulee silmille, sotkeentuu jäätelöön ja kaikkeen muuhunkin mitä hän syö, ja toisaalta kun ei enää ollenkaan siedä hiusten kiinnilaittoa. Aikaisemmin sai olla ihana pieni man bun, mutta nyt ei enää. Aamulla taas tolskatessa ja hiusten kanssa nahutessa puuskahdin että nyt jos sinä et anna tätä laittaa kiinni, niin se leikataan. Että kumminko tehdään. ”Leikataan!”, tuumasi poika. ”EEEEIIIIIIII!!!!” huusi äiti sisäänpäin. Sitten tuumasin että tämä on nyt vissiin niitä asioita, joissa ei auta kuin painaa kaasua että päästään asiassa eteenpäin ja yli. Ihan kirjaimellisesti painaa kaasua. Paikallinen iso ostari sisältää parturipalvelut ilman ajanvarausta myös sunnuntaisin.

Sinne se isopienimies parturin tuoliin kampesi ensimmäistä kertaa, eikä siinä juuri ripsi värähtänyt kun kone käynnistyi ja alkoi kutria putoilla. Minulla kyllä värähteli senkin edestä, ja just ja just maltoin kerätä pussiin vain ranteen paksuisen tupon, sen sijaan että olisin kahminut kaikki hiukset talteen. Minun humppatukka, äitin vauva.

humppis2.jpg

 

akunparturi1.jpg

akunparturi2.jpg

Kivahan siitä tuli. Ja jotenkin samaan aikaan isompi ja toisaalta pienempi. Itsehän olin tosi reipas enkä itkenyt yhtään. 😀 Ja lapsi on ihan hirmu tyytyväinen, niska ei ole hiessä eikä tukka jäätelössä. Ja kun ostettiin pieni pullo vahaa, niin tästähän on ehditty värkätä jo vaikka mitä. En tiedä johtuuko se siitä että tämä on nuorimmainen vai siitä että äidit kuulemma lellii ja paapoo poikia enemmän, mutta en olisi arvannut miten kova paikka voi yks tukanleikkaus olla! Itseasiassa se oli yllättävän kova paikka myös tytöille, ja isosisko (6-vuotias) otti varmuuden vuoksi monen monta kuvaa ”sydänkameralla”. Lapsen omin sanoin, hän ”ottaa sydänkameralla kuvia kaikista kauniista asioista, niin muistan sitten myöhemmin minkälaisia minulla on ollut.”

akunkeesi.jpg

Sydänkamera <3

olgankamera_0.jpg

Hyvinvointi Mieli Lasten tyyli Vanhemmuus