Paita pois

Meillä on salilla ihania ohjaajia, monta. Ja kaikilla on oma persoonallinen tapansa ohjata, ja vaikka kaikkien kanssa homma toimii, niin on muutama joiden kanssa se menee vielä ihan omiin sfääreihin. Yksi niistä on meidän upea, ihana Anna. Se on ihan sama mitä harjoitellaan, niin mulla menee hommat niin horsmikkoon että rytinä vaan kuuluu. Esimerkiksi tänä aamuna alkulämmittelyissä tehtiin wall climbeja, ja sen että kerkesin ensimmäisen kerran edes vähän matkaa seinälle, mulla putosi paita päältä! Että niin ku parhaat puolet tiskiin vaan. Tykkään siis väljistä, ilmavista ja hengittävistä topeista, ja kuinka ollakaan sellainen oli tänäänkin päällä. Paitsi tuon kiipeämisen jälkeen se oli kyllä melkein lattialla. Nauramiseksihan se meni tälläkin kertaa.https://www.youtube.com/embed/Aprh33Qfmys

Seuraava ohjelmanumero piti olla päälläseisontaa meille jotka ei vielä osata/jakseta/uskalleta seistä käsillä, mutta pelleilyksihän se meni sekin. Sain kyllä pienellä keskittymisellä molemmat jalat kyytiin, mutta lähdin ojentamaan lantiota liian vauhdikkaasti joten kippasin ympäri ja päädyin hienon kiepin kautta selälleni lattialle. On päiviä kun miettii, että onkohan tämä minun lajini ollenkaan.

(Kyllä se on)

Ai niin joo. Tuskailin eilen, kun jostain syystä salaatti tökkii tällä hetkellä. Heitäpä blenderiin ja juo se nokkaletkueritteen näköinen litku, rupee muuten maistumaan taas ihan perinteiseen tapaan lautaselta! Sopivasti käpälätkin rapsahti viimeisenä lomapäivänä, kyllä huomenna tuntee miten pirtu puhdistaa. Oma moka, ois mulla höylä noiden rassaamiseen mutta jäipä rassaamatta. Kahvakuula hoiti homman, tosin vähän rouheammalla otteella. Sillä lailla!