Muusikko sohvalla

Netti toi taas elämään uuden miehen. Ensimmäistä kertaa tapasimme ravintolassa, söimme, joimme viiniä ja tutustuimme toisiimme. Mies oli huumorintajuinen, kokenut, pitkän uran tehnyt arvostettu muusikko ja meillä tuntui olevan kemiaa. Tapailimme muutaman kerran, kävimme elokuvissa ja päätimme viettää viikonloppua yhdessä. Kutsuin miehen perjantai-iltana kotiini, illallisen olin tehnyt valmiiksi.

Ilta oli ihana ja aamulla tein pitkällä kaavalla brunssia. Sillä aikaa muusikko makasi sohvalla. Huutelin keittiöstä kun aamiainen oli valmis. Kutsuin toisenkin kerran. Kolmannella kerralla menin hänen viereensä ja sanoin, että tulisitko aamiaiselle. ”Ihan kohta” hän vastasi ja jatkoi makaamistaan.

Aamiaisen syötyään hän nousi ylös ja palasi makaamaan sohvalle. Ilman, että olisi tehnyt elettäkään auttaakseen astioiden tai muiden tarvikkeiden siivoamisessa pois. Ilman, että olisi edes oman kahvikuppinsa ja lautasensa nostanut tiskipöydälle astianpesukoneesta puhumattakaan. Hän kirjaimellisesti nousi ylös ja lähti kuin hotellin aamiaispöydästä.

Mies oli vajaa vuotta aikaisemmin eronnut yli 10 vuoden avoliitosta ja mielessäni mietin, että täyden palvelun liitto taisi olla. Itselläni taas juuri päinvastaisen suhteen jälkeen muusikon toiminta oli käsittämätöntä. 

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelylle ihanaan ilmaan ja mies tuskasteli kun minulla ei näkynyt jotain tiettyä maksukanavaa jossa tulisi koko viikonlopun golf-turnaus aamusta iltaan. Useamman kerran tuskastelun jälkeen sanoin miehelle, että tehdäänkö niin, että menet kotiisi ja katsot golfia siellä ja nähdään illalla. Sehän hänelle sopi ja näin keskeytyi yhteinen viikonloppumme. Olin kyllä kutsuttuna mukaan mutta golfin tuijotus tuntitolkulla sisätiloissa ei innostanut. Kun hän illalla vielä oli reippaasti myöhässä sovitusta illallisravintolatapaamistamme sen samaisen golfin takia muusikon lähtölaskenta oli alkanut.

Raisa