Sunnuntaimasennus

Apua, sunnuntaimasennus hyökkäsi kimppuuni! Tämän piti olla hyvä päivä; rauhallinen heräily, hyvä aamiainen eikä mitään erikoista mitä olisi pakko tehdä. Yleensä nautin siitä, kun talo on hiljainen ja saan olla yksin. Salakavalasti se kuitenkin iski; mikään ei ole kivaa, mikään ei huvita ja sää on yhtä harmaa kun mieli. Ensiksi ajattelin kohottaa mielialaa shoppailulla, mutta olisin kuitenkin ostanut jotain täysin turhaa ja katunut sitä huomenna, joten hylkäsin ajatuksen. Päädyin ilahduttamaan itseäni kimpulla tulppaaneita, suklaaövereillä, joita voisin katua alkuviikosta kun epätoivoisesti yritän kuluttaa kaikkia turhia kaloreita urheilemalla ja Netflixillä. Luonnollisesti tämäkään ei voinut mennä kun elokuvissa, vaan tulppaanit ja vadelmajugurttisuklaa oli lähikaupasta loppu. Raivopäissäni ajoin seuraavaan kauppaan ja kurjuuden maksimoimiseksi huudatin autossa Adelea niin että tärykalvoihin sattui. Sain ostettua himoitsemani suklaan, mutta sieltäkään en saanut tulppaaneja. Annoin periksi ja tyydyin  ruusuihin.

Päivän kruunasi se, että yritin lähettää ylläolevaa kuvaa kahdesti itselleni sähköpostiin ja kiroilin peikon lailla kun posti ei tullut perille, kunnes totesin, että olinkin lähettänyt kuvan kummallakin kerralla ex-puolisolleni. Suurempien epäselvyyksien välttämiseksi lähetin hänelle tekstiviestin ja selvensin, ettei kuva ollut todellakaan tarkoitettu hänelle.

Voi hyvänen aika, ANTAKAA MAANANTAIN JO TULLA!!

Ellu