Kuka ymmärtää exää

Hei, voiko sulle soittaa tuli kysymys sms:n muodossa eräänä iltana. No soita. Ja soittihan hän: entinen kihlattu vuosien takaa, edellinen satunnainen kontakti yhteisen ystävän hautajaisissa neljä vuotta sitten. Pitkä puhelu jossa päivitimme tilannetta puolin ja toisin – tosin hän enemmän kuin minä. Hänen soittojaan jatkui parisen viikkoa, monta keskeytettyä lausetta: arvaa miten paljon haluaisin…, olisi niin kiva….  Niin mitä haluaisit? Mikä olisi kivaa?

Kuin bonuksena sain työn puolesta avec – kutsun perjantai-illaksi, viiniä ja ruokaa. Päätin antaa exälle helpon tilaisuuden tavata, lähetin meilin ja kutsuin hänet aveciksi, hän vastasi saman tien että kiitos, kyllä.

Kolme päivää ennen tilaisuutta exä soitti. Oli tullut työhän liittyvä este. Omahan on valintasi, totesin. ”Ei todellakaan ole oma valinta” oli exän vastaus mutta keksitään jotain muuta kivaa yhdessä. Vastasin, että palataan sitten kun olet keksinyt.

Reilun kuukauden mies on nyt miettinyt. Ei ole vielä keksinyt. 

Raisa