Anoppi helvetistä

noita.jpg

”Ei mulla mitään ihmeellistä ollut. Lähinnä ajattelin kertoa, että säälin sinua enemmän ja enemmän siitä, että mummo on ollut sun anoppisi joskus….”. Tälläinen tekstiviesti tuli puhelimeeni taannoin tyttäreltäni ja se sai minut hieman hymyilemään. Ehkä maailmassa on sittenkin oikeus!

Jokaisella meillä on omat ”anoppikokemuksemme”, mutta uskallan väittää että minä pääsen omillani aika extreme-tasolle. Avioliittomme aikana anoppini tarjosi siivousapuaan hyvinkin höveliäästi ja sitä myös kolmen pienen lapsen kanssa aika-ajoin otin vastaan, mutta hinta oli se että anoppini tunsi kaappiemme sisällön varmasti paremmin kun minä itse. Hän pelasti poikansa useampaan kertaan, kun rahat olivat laskujen sijaan menneet johonkin muuhun tarpeelliseen kuten esimerkiksi alkoholiin, jotta ilkeä vaimo ei taas pääsisi nalkuttamaan. Avioliittomme ajan hän nieli kohtuullisen hyvin inhonsa minua kohtaan, vaikka eleet ja katseet kertoivat aivan riittävästi omaa kieltään.

Varsinainen hauskuus alkoi kun erosimme; minun vanhempani olivat varsin tunnettuja kotikaupungissamme ja ex-anoppini piti huolen, että sitä olin minäkin. Hän jaksoi usean vuoden ajan kertoa omille tutuille ja jopa tuntemattomille kuinka julmasti kohtelin hänen poikaansa ja kuinka hirvittävän huono äiti olin hänen lapsenlapsilleen. Hänen mukaansa olin jopa varastanut lasten sängyistä lakanatkin lähtiessäni! Mustamaalaus ei suinkaan rajoittunut minuun vaan sisareni odottaessa esikoistaan, arvon ex-anoppini useampaan otteeseen eri paikoissa ja tilanteissa päivitteli että mahtaakohan syntymättömän lapsen isä edes olla sama jonka kanssa sisareni asuu.

Suurimman osan kerroista nielin kiukkuni ja kiukuttelin asiasta itsekseni, mutta siinä vaiheessa kun tyttäreni tulivat vierailulta isoäitinsä luota ja silmät ymmyrkäisinä kysyivät miksi minä rakastan enemmän mummin (ts. oman äitini) viherkasveja kun heitä ei kärsivällisyyteni enää riittänyt. Soitin ex-anopilleni ja kerroin pitäväni huolen siitä, että hän ei enää tapaa lapsenlapsiaan mikäli suu ei pysy soukemmalla. Hän tyylikkäästi kielsi kaiken kun eihän hän uskovainen ihminen kenestäkään mitään pahaa puhu…….Noh, kaikki on kai suhteellista, koska yhä lähes 20 vuoden jälkeenkin hän jaksaa jakaa mielipiteitään niin lapsilleni kuin varmasti tarpeen tullen muillekkin……

Ellu

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *