Mitä jos olisin tässä

Katselin tuota iäkästä, tyylikästä naista pitkään ja mietin. Hän tuli viereiseen pöytään kahvilassa Vallettan kaupungissa kauniina huhtikuun aamuna. Hän tilasi saman kahvin kuin minäkin. Katselimme samaan suuntaan kävelykadulle lapsukaisia jotka olivat menossa kouluun.

Hänellä ei ollut kiirettä, hän näytti siltä että nautti elämästään. Hän elää paikassa jossa lämpö ja aurinko hellivät paljon useammin kuin minua Helsingissä. Hän on ehkä päivätyönsä jo tehnyt, toisin kuin minä.

Sillä hetkellä kadehdin tätä tuntematonta naista. Halusin jäädä Vallettaan ja tulla ulos kahvilaan aamuisin katsomaan ohikulkijoita kaikessa rauhassa. Sen sijaan matkustin takaisin Suomeen jossa armoton vesisade ja kylmyys vastaanottivat heti lentokentällä. Seuraavana päivänä työ vei taas kaiken aikani eikä rauhallisista aamuhetkistä ollut enää tietoakaan. Ulkoilmakahvilan kaunis aamuhetki on enää muisto ja tämä valokuva. Mutta jonkinlainen siemen lämpimämmästä tulevaisuudesta jäi kuitenkin itämään, kiitos tämän tuntemattomaksi jääneen naisen.

Raisa