Purkki, pistos vai veitsi?

Olen useasti sanonut ääneen, etten halua kirurgin veitsen kajoavan kasvoihini ja botoxia ei minuun pistetä!

Olen ollut vahvasti sitä mieltä, että eletty elämä kuuluu näkyä kasvoista naururyppyinä ja otsan syvenevinä vuosijuonteina. Tämä ei tarkoita sitä, etten käyttäisi ihonhoitotuotteita vaan pikemminkin päinvastoin.Välillä jopa itseäni huvittaa kuinka altis olen mainoksille ja artikkeleille, joissa kerrotaan tuotteista, joilla ikääntymistä voidaan hidastaa. Kaikki nuo artikkelit ja mainokset on selkeästi tehty juuri minulle!

Viime aikoina olen kuitenkin raivostuttavan usein saanut itseni kiinni lukemasta artikkeleita veitsettömästä kasvojenkohotuksesta, mesoterapiasta tai vampyyrihoidosta. Huomaan käyväni sisäistä kamppailua siitä, missä menee minun henkilökohtainen rajani taistelussa ikääntymistä vastaan. En missään nimessä halua olla ”jenkkityylinen”ikinuori, jota kasvojen ulkonäön perusteella saattaa olla vaikea erottaa aikuisita tyttäristä tai vastaantulijat miettivät mitä kaikkea muuta sillä rahalla olisi voinut tehdä, jonka selkeästi olen ulkonäkööni laittanut.

Tähänastisen pohdintani tulos on, että ainakin toitaiseksi luotan voiteisiin ja seerumeihin, jotka lupaavat viivyttää väistämätöntä, mutta päätöksestäni huolimatta jatkan tutkimustyötäni muistakin vaihtoehdoista, just in case…..

Lisäksi olen päättänyt hankkia säästöpossun, johon alan kerätä ”vanhenemisenesto rahastoa” ja mikäli lopputulemani on vanheta luomuna, voin käyttää kertyneet rahat ihanan ylelliseen pariin kenkiä!

Ellu