Vanhemmuuden vaikeus

Miten ihmeessä olen kyennyt selviämään raskaudesta ja lastenkasvatuksesta ilman keskustelupalstoja, blogeja ja internetin informaatiovirtaa? Tätä kysymystä olen pyöritellyt mielessäni viimeisen vajaan vuoden ajan, kun olen sivusta seurannut vanhimman tyttäreni raskauden etenemistä ja alkutaivalta pienen, ihanan ihmisenalun kanssa.

Olin äärimmäisen vaikuttunut kiellettyjen ruoka-aineiden listasta, joka minulle esiteltiin raskauden alussa sekä myöskin uskomattoman tarkasta ruokapakettien ainesosien tarkastelusta, johon tyttäreni uppoutui. Oli myös mielenkiintoista olla mukana vaunuostoksilla, tosin vaikutti siltä että olisi pitänyt olla joko insinööri tai suorittanut korkeamman korkeakoulutukinnon lastenrattaista, jotta olisi osannut verrata eri merkkien ominaisuuksia keskenään. Olin myös mykistynyt erilaisten pillerien määrästä, jota odottavan äidin tulee syödä varmistaakseen pienokaisen hyvinvointi.

Lopulta pienokainen tuli maailmaan ja hän on työllistänyt vanhenpansa juuri siten ja niin paljon, kun uuden perheenjäsenen kuuluukin tehdä. Tosin, välillä minua on hivenen huvittanut tiedon määrä, jota tuoreet vanhemmat ovat eri lähteistä kaivaneet yrittäessään tulkita pienokaisensa ajoittain oikuttelevaa mieltä. Ulkopuolisten ei tule sotkeentua kenenkään lastenkasvatukseen, mutta siinä kohtaa oli pakko hienovaraisesti kysäistä josko kannattaa odotella hetki, kun pienokaista oltiin kiikuttamassa keskustelupalstalla kehutulle koliikkiklinikalle kahden huonosti nukutun yön jälkeen.

Maailman kuuluu kehittyä ja varmasti hirmuisen moni asia on huomattavasti paremmin kun aikaisemmin, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että olen itse päässyt helpommalla monesta asiasta kun ympärillä olevan tiedon määrä ei ole ollut niin valtava kun tänään. Nostan isosti hattua kaikille lasta odottaville sekä pienten lasten vanhemmille heidän selvitessään kunnialla nykyisessä yltäkylläisten mahdollisuuksien maailmassa, jossa  informaatioähky on tarjolla joka nurkan takana. Itse siihen tuskin kykenisin:)

Ellu