Muutto savon sydämeen #Kuopio
Viime kirjoittelusta onkin taas aikaa ja se johtuu ihan siitä, että on ollut niin paljon kaikkea muuta. Minun työsopimukseni piti loppua elokuun puoleenväliin, mutta jatkettiinkin sopparia elokuun loppuun saakka ja sen takia olenkin asunut äitini luona Nerkoolla ja käynyt sieltä käsin töissä bussilla. Me siis mieheni kanssa muutettiin Kuopioon 11.8, mutta minä pääsin tänne asumaan vasta 1.9 töiden takia.
Muuton syy oli se, että mies lähti opiskelemaan sähkö insinööriksi ja minullehan muutto kävi, koska tykkään muutoksista ja uusista tilanteista. Sainhan minäkin töitä täältä Matkuksen Pentikiltä. Niin jokin säilyy tuttuna ja turvallisena.
Nyt olen muuttanut viisi kertaa ja en vieläkään tykkää pakkaamisesta vaikka toisaalta silloin saa eniten heitettyä turhia asioita pois. Minulle jäi enimmäkseen astioiden ja koriste-esineiden pakkausta. Mun kämmenet oli ihan mustat siitä sanomalehtien musteesta eikä se meinannut millään lähteä irti.
Ei mun kaikki vaatteet mahtunutkaan yhteen jätesäkkiin vaikka niin luulin. Me alettiin pakkaamaan jo viikkoa ennen, koska ei haluttu sellaista paniikki pakkaamista. Pakattiin pikkuhiljaa ja muuttopäivä oli tosi helppo ja nopea. Mitään muuta ei hajonnut kuin pari kukkaa ja monta kukkaruukkua. Kukkalaatikosta petti pohja ja joku muuttoporukasta tiputti ruukku nipun. Onneksi ei ollut mitään sen arvokkaampaa.
Uusi kämppä tuntui heti kodilta kun astuin ovesta sisään vaikka mikään ei ollutkaan vielä paikoillaan. Tuoksu oli sama kuin edellisessä kodissa ja se helpotti haikeuden tunnetta. Samana muutto päivänä saatiin kaikki laitettua paikoilleen. Mä en tienny, että vaatehuone voi olla nuin siisti eikä mulla sellaista ennen ole ollutkaan ja se tuntuukin ihan luxukselta.
Olohuonetta koristaa aivan ihana Pentikin krysanteemi verho, joka käy kuin nenä päähän meidän kodin väreihin. Ajattelin myöhemmin ottaa parempia kuvia kodista, koska nämä on otettu silloin muuttopäivänä nopeasti ja väsyneenä. 
Makuuhuoneeseen tuo tunnelmaa Pentikin sininen valmu verho sekä erilaiset valaisimet, jota yhtä tässä kuvassa laitetaa kuntoon. Voin tunnustaa, että olen innokas sisustaja, mutta en kuitenkaan koko ajan vaihda kaikkea uusiksi. Tykkään väreistä ja tunnelmallisista valoista. Haluan, että kodissa on lämmin tunnelma jonne on aina mukava mennä. Vasemmalla kuvassa onnellinen Rauni.
Arvatkaa kumpi näistä on muuttopäivän aamupala ja kumpi Coffee Housessa nautittu herkullinen välipala? 😀
Aamulla heräsin joskus vähän ennen kymppiä ja päivä lähti hyvin käyntiin äidin tekemällä pizzalla, kahvilla ja auringon paisteella. Yllärinä sisko soitti ja kysy, että lähenkö äidin, isäpuolen ja sen kanssa ajelulle. Ajattelin, että kävipäs sopivasti kun en ollut suunnitellu mitään koko päivälle. Ne sitten haki mut ja lähettiin matkaan.
Ajeltiin pikku hiekkateitä ihastellen kauniita vihreitä maisemia, kuunneltiin musaa ja rupateltiin kaikkea. Ensin mentiin käymään Korkeakoskelle ja me nähtiin siellä rapu. En oo koskaan nähny semmosta luonnossa. Harmi kun siitä ei saanu kuvaa. Yleensä me käydään Korkeakoskella sillon kun lumet alkaa sulaa, koska sillon siellä on kauheesti vettä joka menee jylisten koskea alas. Kuitenkin kiva käydä edes nyt.
Seuraavaksi ajettiin Tuovilanlahteen, jossa on tämmönen ihana paikka ja siellä on myös kahvila josta saa pientä purtavaa. Siellä voi myös vaikka paistaa makkaraa ja viettää pidempäänkin aikaa. Sinne pääsee myös veneellä. 
Siellä Tuovilanlahdessa on Aholan kirpputori ja sieltä löysin pari toppia ja housut. Siellä olis ollu myös sellanen kiinalainen kahvisetti, mutta en ollu varautunu käteiseen niin se nyt jäi sinne. En yleensä löydä mitään hyvää kirppareilta, mutta tuolla oli kyllä tosi hyvä valikoima. Nämäkin vaatteet näyttää ihan uusilta.
Sitten mentiin äidin kotiin ja syötiin siellä pizzaa ja löhöttiin. Tuli jotenkin tosi väsyny olo kun istuttiin lämpimässä autossa pitkään (siinä autossa ei siis ole ilmastointia). Miku oli taas niin ilonen kun näki mut ja kyöhnäs koko ajan mun vieressä. Se on niin söpö! En kesä. <3