Uusi harrastus #2

Aikaisemmassa postauksessa kerroin aloittaneeni neulomisen ja tässä kerron toisesta uudesta harrastuksesta. Kai lukeminen lasketaan harrastukseksi? Ennen en tykännyt lukea ollenkaan, koska minulla on pieni lukihäiriö, mutta sen saisi korjattua lukemisella. Sillä voi myös kehittää mielikuvitusta kun ei ole kuvia tai liikkuvaa kuvaa mitä seurata vaan pitää itse hahmottaa se maailma mikä kirjassa on. Se on minusta jännittävää ja saa minut yrittämään kirjojen lukemista. En ole vielä kerinnyt aloittaa kuin pikkuisen tuota ”Melkein geisha” kirjaa ja se vaikuttaa nuista kiinnostavimmalta. Varmaankin sen takia, koska aihe ihan oikeasti kiinnostaa minua kun olen käynyt Japanissa. Minua kiinnostaa erilaiset kulttuurit ja ajatusmallit.

Melkein Geisha kertoo siitä kun suomalainen nainen kohtaa japanilaisen kulttuurin ja elämäntavan. Japani on täynnä kummallisia, kauniita ja hauskoja tarinoita, joten kirja tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen ja mahdollisesti opettavainen. Mitä me suomalaiset voisimme oppia japanilaisilta?

Sydämenlyönneissä ikuisuus kertoo rakkaudesta ja siitä miten aivan tavallinen perheen isä lähtee havittelemaan rakkautta synnyinmaastaan Burmasta. Tämäkin kirja sopii sellaisille, jotka ovat kiinnostuneet itämaisesta mystiikasta. Odotan innolla sen lukemista.

Kerro minulle jotain hyvää kertoo hoitajan ja potilaan kehittyvästä rakkaudesta. Tätä kirjaa hieman pelkään, koska sen arvostelussa luki, että lukija ei tule säästymään nauruilta eikä kyyneliltä ja minähän itken todella helposti.Tätä on kuitenkin kehuttu todella paljon joten eiköhän se pidä lukea vaikka itkettäisi.

Ostin nämä pokkarit Suomalaisesta Kirjakaupasta, koska oli tarjous ”kolme pokkaria 15€”. Ajattelin, että tämä ei voi olla sattumaa, koska me oltiin menossa äidin kanssa kahville ja me sovittiin, että odottaisin häntä kirjakaupassa. Näin oli siis tarkoitettu tapahtuvan. Kun olen lukenut kirjan kerron tänne mitä siitä ajattelen ja suosittelenko vai en.

Oletteko te lukeneet näitä? Mitä tykkäsitte?