Kauneus on puoli ruokaa. Onko?

 

Sillointällöin kuulee keskustelua siitä, onko sillä nyt niin väliä, millaiselta lautaselta ruokaa syö tai minkä värisissä lakanoissa nukkuu. Ruoka maistuu kuitenkin samalta ja uni tulee yhtälailla. Onko se näin?

Omasta mielestäni tunnelma on monessa asiassa hyvin olennainen osa. Joku asia on houkutteleva ja siitä huokuu juuri siihen tilanteeseen sopiva tunnelma. Tämä pätee myös keittiössä. Tunnelma voi koostua pikku asioista ja yksityikohdista, sen ei tarvitse olla kallista ja suureellista. Monesti se voi olla myös itse tehtyä ja antaa todella uniikin leiman.

Itse tykkään kierrellä vanhojen tavaroiden kauppoja, antiikkiliikkeitä ja kaikenlaisia ”laitakujien putiikkeja”. Niistä tekee usein hyviä löytöjä. Kuvassa yllä jäkiruokahaarukat, leikkelehaarukat ja kaksi todella kaunista paistihaarukkaa. Kaikki antiikkiliikkeestä tehtyjä löytöjä. Säilytyslaatikon väkästin itse. Löysin ikkunakannellisen puulaatikon. Maalasin sen valkoisella puuöljyllä ja laitoin sisään sametin. Paistihaarukoista kuva vielä alla.

Näissä on takana kauniisti kaiverrettu nimikirjaimet, voi kumpa tietäisi niiden tarinan.

Meillä on kuuden hengen ruokapöytä ja olemme laittaneet kaksi tuoleista pöydän päätyihin, jotta on hieman väljempi istua. Toisessa päädyssä oleva valkoinen tuoli löytyi pienestä sisustusliikkeestä ja oli jotenkin niin kaunis, että vaihdoimme sen toiselle päätypaikalle. Antaa ihan kivan säväyksen.

Olin pitkään miettinyt suurta pöytäliinaa ruokapöydälle, sellaista  joka roikkuu reilusti pöydän reunojen yli. Hopealiinan alla on valkoinen jämäkkä puuvilla liina, joka löytyi huuto.netistä. Päällä oleva hopealiina löytyi Pariisista. Se on ihan ohutta läpikuultavaa kangasta, jossa on koristekuvioita. Hinta oli joitain euroja, joten hiukka harmittaa, ettei tullut otettua useampaa. Mutta mistä sen tiesi, että noin hyvin istuu pöytäämme.

Pöytäliinan pidikenipsut löytyivät myös Pariisista, ne ovat kiinni alla olevassa paksummassa liinassa ja pitävät sen jämäkästi paikallaan. Pidikkeet ovat yllättävän painavat.

Keittiössä, kuten kaikissa muissakin huoneissa, verhot ovat katosta lattiaan. Pikät verhot antavat mukavaa pehmeyttä huoneisiin. Verhot ovat itseasiassa kahta eri väriä, joka toinen toisen värinen. Ne ovat näin elävämmät ja ilmeikkäämmät, vaikkei eroa välttämättä heti sanomatta huomaa.

Verhojen edessä roikkuva koriste näkyy tässä paremmin.

 

 Kynttilät ovat toki ruokapöydänkin kruunu. Oikean puoleinen kynttilänjalka on sekin Pariisista löytynyt ja vasemman puoleinen Kasvihuoneilmiöstä, joka on Turuntien varrella sijaitseva valtava sisustustavaratalo. Kannattaa käydä katsomassa, löytyy kaikkea maan ja taivaan valiltä. Toinen kynttilä  jostain syystä valutti kovasti, mutta siitä tuli jotenkin niin kaunis, ettei raskinut rapsia pois.

Tunnelmaa voi luoda ja vaihdella myös…

erilaisilla tarjoiluastioilla…

tarjottimilla ja

kukilla. Puhumattakaan serveteistä, kynttilämanseteista ym. Vain mielikuvitus on rajana.

Perusjutuista on mielestäni usein hyvä hankkia koko sarja. Kun ne ovat olemassa, niin muuntelu tilanteen mukaan onnistuu juuri ”rekvisiittaa” ja sisustuselementtejä muuttamalla. Me olemme hankkineet mm. sarjoja Iittalan ja Pentikin laseja.

Vaikka ehkä tuntuu turhalta hankkia koko sarjaa, niin kannattaa ajatella, että ne ovat lähes ikuisia. Eipä meilläkään nyt skumppa- tai konjakkilaseja tule kovinkaan tiuhaan käytettyjä, mutta jos se hetki joskus tulee, niin ne ovat olemassa. Ei tarvitse miettiä, voiko jotain tarjota tai ei. Ne voi myös hankkia pikku hiljaa, vaikka lasin kerralla.

 Kauniit astit on mukava pitää esillä vaikkapa vitriineissä.

Sisustuslehdistä ja kirjoista löytyy välillä tosi kivoja ideoita. Kuten tästä Ranskasta tuomastani ihanuudesta. *huokaus*

Kauniita kattauksia kaikille!  :o)