Ranskalaista unelmaa
Olen matkustellut paljon ympäri maailmaa, mutta jotkut paikat häkellyttävät kerta toisensa jälkeen. Minulle, ranskalaisen arkkitehtuurin ja sisustustyylin, sekä rokokoo-aikakauden ihailijalle, tällainen paikka on itseoikeutetusti Pariisi.
Se tunne tulee joka kerta… kuin astuisi sisään taideteokseen.
Pariisi on käsittämättömän kaunis. Tekisi melkein mieli käyttää vanhaa kliseistä sanontaa, että Pariisia voi hengittää, imeä itseensä. Sen voi tuntea.
Pariisi yllättää aina. Se on täynnä pieniä toinen toistaan kauniimpia yksityiskohtia ja iätöntä kauneutta. Vai mitä sanotte näistä parvekkeista..?
Miltähän tuntuisi omistaa penthouse Montmartren sydämessä tai latinalaiskorttelin sykkeessä ja juoda aamukahvia katsellen kaupungin heräämistä uuteen päivään. *huokaus*
Ranskalainen taide on myös lähellä sydäntäni. Ranskalainen Edgar Degas (1834-1917) on yksi lempi taiteilijoistani. Degasin kuuluisimpia töitä ovat hänen balettitanssijoita esittävät maalaukset. Suosikki taiteilijoihini kuuluu myös suomalainen Albert Edelfelt (1854-1905), joka asui ja maalasi pitkiä aikoja Pariisissa.
Olen usein kävellyt Luxembourgin puistossa ja miettinyt, millainen puisto on mahtanut olla Edelfeltin maalatessa siellä yhden loistavista töistään, Luxembourgin puistossa, v.1887. Olen yrittänyt kohdistaa paikan, josta maalaus on tehty.
Pariisissa on monet asiat osattu tehdä tyylillä, vaikkapa katulamput…
Pariisi on epäsymmetrinen, joka suunnalta erilainen. Pariisi ei tunne julkisivu hömppää, vaan arvostaa olemassa olevaa. Jokainen rakennus voisi kertoa monta tarinaa, kunpa vaan osaisimme kuulla, mitä kaikea ne ovat nähneet.
Seinen rantaa voi kävellä loputtomasti, katsella taiteilijoita työssään ja istahtaa katukahvilaan.
Katukahvilat ovat yksi Pariisin tunnusmerkki. Niitä on kaikkialla, käänsi päänsä mihin tahansa. Katukahvilassa on mukava istuskella rauhassa ja seurata elämänsykettä, joka Pariisissa ei taukoa koskaan. Alla oleva kahvila on Montmartren kukkulalla, lähellä Pariisin korkeinta kohtaa.
Kapeita kujia…
lukuisia puistoja…
pitkiä portaita…
vanhan kauneuden arvostusta…
ja ullakkohuoneistoja…
Sitä kaikkea on minun Pariisini.