Luonto sydämessä
Ihanaa taas herätä. Aamuun, jolloin kaikki on hyvin. Mieli virkeänä kohti uutta päivää. Aurinko paistaa kirkkaana taivaalla, eikö niin?
Olen kiinnittänyt huomiota, kuinka aurinko ja lämpö aina liitetään hyvänolon tunteeseen. Miksi näin? Vaikuttaako sää oikeasti mielialaan vai onko se vain kuvitelmaa? Oikeastaan otin ihan selvääkin aiheesta.
Olen syntynyt ja kasvanut maalla. Luonto on aina ollut läsnä. Nuorena tosin en voinut sietää sitä. En jotenkin kestänyt sitä miten kaikkialla oli hiljaista, ketään ei ollut lähimaillakaan, aivan sama missä käveli niin uudet puhtaat kengät tulivat likaisiksi. Kun hieman vanhempana pääsin kouluun keskelle kaupunkia ja ei enää tarvinnut joka hetki viettää aikaa maaseudulla, ei sinne ollut enää niin kamala palata. Vuodet vierivät ja huomaan, nykyisessä jokapäiväisessä elämässäni, luonnon todella olevan osa minua. En tiedä johtuuko se nuoruuden tottumuksesta, vai olenko alkanut nähdä asian eri tavalla. Nautin siitä, kun voi kävellä pitkin metsää ja kuunnella hiljaisuutta. Rakastan kuvata ja tarkkailla luontoa.
Säällä on iso osansa tähän kaikkeen. Sää vaikuttaa niin ihmisen terveyteen kuin mielialaan, on olemassa suoria ja epäsuoria terveysvaikutuksia. Auringonvalo piristää, kun itse kärsin talvisin pimeydestä ja kaamoksesta, tekee mieli lähteä valoon ja lämpöön. Aurinkolomalla on tutkitusti rutkasti terveysvaikutuksia. Lomalle mentäessä mieli lepää ja ihokin voi paremmin. Kun kone laskeutuu aurinkoiselle kentälle, onnen aalto pyyhkii ylitseni. Ilmasto-oppaan mukaan suomalaisista noin yksi prosentti kärsii kaamosmasennuksesta ja joka kymmenennellä on vastaavia oireita talvisin. Tämäkin todistaa, että auringonvalon vähäisyys ja lämmön puute saa ihmiset oireilemaan. Se vaikuttaa unen laatuun, vireystilaan, sekä ruokahaluun. Lämmön ja valon on todettu auttavan ainakin hetkellisesti. Jos on oireillut kaamosmasennuksesta ennen lomalle lähtöä, palaavat oireet luultavasti 2-3 viikkoa loman päättymisen jälkeen.
Jokaisella on paikka, jonka ohi kävelee monta kertaa vuodessa. Oletko ikinä kiinnittänyt huomiota miten tuttu paikka muuttaa merkitystään riippuen vuorokauden- tai vuodenajasta? Vaikka paikka pysyisi täysin samana, voi esimerkiksi jokin aiempi kokemus luoda siitä täysin uudenlaisen.
Talven vaihtuessa kevääseen paljastuu lumen alta märkä maa. Lempi vuodenaikani on täällä. Luonto herää henkiin. Se tuo minulle paljon lohtua. Bussipysäkki, jossa tärisin talven pakkaspäivinä näyttäytyy nyt aivan uudessa valossa. Ei tarvitse kantaa murhetta sään puolesta, vaan voi hymyssä suin jatkaa matkaa minne ikinä bussi kuljettaa.