[diamonds are a girl’s best friend]

”Jos etsit totuutta, saatat löytää lopulta myös lohdun, mutta jos etsit lohtua, et löydä sitä etkä totuuttakaan, vaan aluksi kaunista sanahelinää ja toiveajattelua ja lopulta epätoivoa.” 
– C.S. Lewis

Saako tänäpäivänä uskoa, että jokin asia on ehdoton totuus. Että on asioita jotka ovat mustaa valkoisella. Ja että näin voi uskoa ja luottaa ja siitä huolimatta (tai jopa siksi) on vapaa hyväksymään ja rakastamaan toisia, myös toisin ajattelevia. Suvaitsevuuden merkitys on aikalailla hämärtynyt julkisessa keskustelussa. Mutta julkisessa keskustelussa tuntuu olevan hämärtynyt moni muukin rationaalisuuden ja emotinaalisuuden polulta. Totuuden luonteeseen lähtökohtaisesti kuuluu, että totena pidetty asia sulkee muut ”ei-totena” pidetyt asiat ulkopuolelleen. Voisiko johonkin totuuteen uskominen antaa uskojalle itsevarmuuden ja sisäisen turvan niin, että syntyisi aito mahdollisuus suvaita ja hyväksyä muut, myös eri tavoin uskovat ja ajattelevat? Näin itse uskon. 

Ajattelin vain.