ei tinder-kotideiteille

Kuten mä oon sanonut aikaisemminkin, en todellakaan suosittele järkkäämään Tinderdeittejä suoraan kotiin. Ensinnäkin, se on vaarallista, ja toiseksi, se ihminen, joka on viestien perusteella vaikuttanut kovin kivalta, hyvältä ja hauskalta, voikin kasvokkain olla täysi törppö. Ja kyllä, multa löytyy asiasta omakohtaista kokemusta.

Sanotaampa nyt vaikka herra E (ei herranjestas mitkä napakymppivibat tästä tuli) vaikutti Tinderin perusteella oikein huumorintajuiselta, rennolta ja mukavalta ihmiseltä. Heitimme läppää, puhuimme halimisesta ja siitä, että olisi kovin kivaa jo nähdä. Meidän aikataulut kuitenkin meni aika ristiin, joten jouduimme tyytymään keskusteluleveliin. Mä olin vain hetki sitten tapaillut erästä ihmistä hetken ja ehtinyt ihastua, joten hain lähinnä vahvasti muuta ajaltetavaa (tää alkaa olla jo aika tuttu tarina). E oli päässyt jo kouluun toiseen kaupunkiin ja lähdössä sinne parin kuukauden päästä, mutta aloin silti jo kuvitella ruusuisia kuvitelmia meistä yhdessä. Ehkä se oli jonkinlainen puolustautumiskeino, yritin kääntää ajatukseni ja keskittymiseni jo johonkuhun toiseen. Taas vaihteeksi.

Joku ilta sitten olin töiden jälkeen yksin kotona, pyörittelin puhelinta ja yritin kehittää tekemistä. E laittoi viestiä, ja pian keskustelu kääntyikin siihen, että mitä jos hän spontaanisti lähtiskin nyt ajelemaan minun luokseni. Koska keskustelu oli sujunut tähänkin saakka niin hyvin, totesin hetken mietinnän jälkeen, että miksipäs ei. Eiköhän tässä ihan hyvin kävisi. Siistin yksiöni deittikuntoon, ja pian E jo ilmoittikin olevansa alaovella. Riensin avaamaan, ja halasimme nopeasti. Olin vähän väsynyt, mutta ajattelin, että eiköhän se tästä lähtisi.

Istuuduimme sohvalleni. E heitti jonkun huonon vitsin, minä tekonauroin. Olimme hetken hiljaa. Perusjutut olimme jo käyneet läpi, mutta palasimme niihin silti. Suht nopeasti alkoi käydä selväksi se, että meidän välisemme kemia ei kasvokkain oikein löytynyt. Minusta alkoi tuntua siltä, kuin olisin deiteillä jonkun huonon miespuolisn ystävän kanssa. Tiedättehän: semmoisen, jonka kanssa voi heittää vähän läppää jossain porukassa, mutta jonka kanssa ei mielellään joutuisi liikoja hengailemaan kahdestaan, koska muuten voi alkaa ärsyttää. Aloin vähän tuskastua. Ei olisi pitänyt suostua tähän. E istui sohvallani mukavasti, eikä osoittanut mitään mielenkiintoa lähtemistä kohtaan. Olimme aikaisemmin jo flirttailleet jotain unikaverina toimimisen suuntaan, mutta toivoin kovasti, ettei hän ainakaan haluaisi enää toteuttaa sitä.

Jutustelumme alkoi kuitenkin sujua jo vähän paremmin. E meni sängylleni istumaan, mutta minä en tehnyt liikettäkään siihen suuntaan, että haluaisin mennä hänen seurakseen; en halunnut. Pian hän alkoi kuitenkin maanitella minua sinne. En tuntenut mitään vetoa häntä kohtaan, lähinnä ärsytti. Olen kuitenkin niin maailman huonoin ihminen tyrmäämään ketään ja tuottamaan pettymyksiä, että en osannut sanoa ei. Menin hänen vierelleen, ja hän pisti kätensä ympärilleni. Makasimme lusikassa sängylläni, ja keskustelumme alkoi kuivua kasaan. Siinä minä makasin, sängyllä vieraan ihmisen kanssa, jonka kanssa en edes kokenut mitään kummempaa kemiaa. Ei hänessä ollut mitään suuria vikojakaan. Lähinnä se, että hän oli ärsyttävä. 

Pienen ikuisuuden jälkeen hän pyysi minua kääntämään päätäni ja suuteli. Se oli sentään ihan hyvä pusu. Mietin, että ehkä tämä oli vain jotain mitä kannatti käydä läpi jotta saisin hänet myös joskus lähtemään, joten yritin päästä mukaan oikeaan fiilikseen. Suutelu oli ihan kivaa, kaikki muu tuntui vähän kömpelöltä. Aloin kuitenkin vähän lämmetä, olihan sängyssäni kuitenkin ihan komea mies. Ehkä tästä tulisikin vielä mukavaa.

Vaatteet alkoivat vähentyä, hänen kätensä kävi nopeasti minussa ja lämpenin lisää. Olin varma, että en häntä haluaisi tavata enää uudelleen, mutta ehkä voisin yrittää saada tästä kerrasta iloa irti. E pyysi minua ottamaan suihin, tein työtä käskettyä, sillä oletinhan sen olevan tässäkin normaali osa esileikkiä. Kun muutaman minuutin suutyöskentelyn jälkeen hän kuitenkin tuli suuhuni mitään kysymättä ja yhtäkkiä, yllätyin tosissani. Nieleminen ei minulle itsessään ollut ongelma, vaikka varsinkin uusien tuttavuuksien kohdalla kysyminen oli kohteliasta. Eniten hämmennyin siitä, että tämä tarkoitti sitä, että tämän pidemmälle ei ainakaan tämän värkin kanssa hetkeen mentäisi. Nousin ylös juomaan vettä. Palasin hetken päästä sänkyyn, jossa hän oli jo laittanut vaatteet takaisin päälle. Menin hänen viereensä makaamaan, ja järkytyksestäni en edes osannut vaatia mitään tyytydytstä itselleni. Just. Ei sitten.

Lopputulema tässä oli siis se, että nukuin pienehkössä sängyssäni ärsyttävän vieraan kanssa, enkä saanut itse illasta edes seksuaalisesti mitään. Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen siirryin itse sohvalleni, ja esitin aamulla nukkuvaa, kun hän lähti töihin. Jälkeempäin sadattelin asiaa ystävilleni, mutta onhan tää nyt vähintäänkin koomista, ja vielä kun otetaan huomioon se fakta, että olisin välttynyt kaikelta, jos olisin jo meidän minun sohvallamme istuessa osannut avata suuni ja sanoa että hei, ei tää kyllä nyt sitten yhtään toimi.

Tarinan opetus: ei ekoja tapaamisia tinderistä kotiin. Ei ainakaan, jos et osaa antaa pakkeja.