Rehellinen katsaus tämänhetkiseen vauvan kehitysvaiheeseen. 

Jep, ne kuuluisat hulinat on saapunut meillekin. Ja ei voi olla huomaamatta. Meidän esikoistytär Amy on temperamenttinen tapaus ja meillä on ollut vaikeita vaiheita myös aikaisemmin, palaan näihin myöhemmin. Osasin siis odottaa, että ei päästä helpolla tässä(kään) kehitysvaiheessa. Ajattelin tehdä jossain vaiheessa kootun postauksen Amyn neljästä ekasta kuukaudesta, mutta kirjoitan nyt ensin tänhetkisestä tilanteesta, kun se on nyt päällimmäisenä mielessä ja tuntuu, että haluan avata sitä. 

Mitä hulinat on?

Pohjustetaan nyt sen verran aihetta, että vauvoilla n. 4 kuukauden kohdalla uni muuttuu enemmän aikuisen unen kaltaiseksi: kevyt aktiivinen REM-uni lisääntyy ja syvä uni vähenee. Näin myös vauvat havahtuvat herkemmin unesta. Samaan aikaan vauvan kehityksessä tapahtuu suuria harppauksia: ympäröivä maailma alkaa kiinnostaa entistä enemmän, tartutaan esineisiin, kääntyillään ja aivot kehittyvät hurjasti. Näihin aikoihin voidaan myös aloittaa kiinteiden ruokien maistelu. Kaikki tämä sitten aiheuttaa ns. hulinat, eli vauvasta riippuen mm. nukkumiseen liittyviä vaikeuksia, levottomuutta, itkuisuutta ja muutoksia ruokahalussa. (Imetyksen tuki ry.)

Miten hulinat näkyy meillä?

Meillä alkoi hulinat muutama päivä sen jälkeen, kun neljä kuukautta tuli täyteen. Ja ihan yhtäkkiä. Aikaisemmin meillä nukuttiin öisin hyvin: herättiin 2-3 kertaa ja alkuyön pitkä unipätkä oli 4-5 tuntia (tää on pienen vauvan kanssa melko luksusta). Amy heräsi vain nopeasti syömään ja sitten heti oltiin takaisin unessa. Kerrottakoon nyt sekin, että Amy on aina nukkunut meillä yöt omassa sängyssä ja oli myös jo oppinut nukahtamaan sinne itsenäisesti. Nyt tää kaikki tuntuu niin kaukaiselta. 

Hulinat vaikuttavat meillä eniten yöuniin. Ne alkoi näkymään meillä aluksi siten, että Amy alkoi yhtäkkiä huutamaan hysteerisesti kesken unien. Ei aluksi tajuttu, että mistä on kyse. Ajateltiin, että hänellä on joku kovakin hätä tai kipu, kun huuto oli niin kovaa eikä meinannut lakata millään. Luin sitten jodelista (ei mikään luotettava lähde – tiedän), että muillakin vauvoilla oli ollut samaa hulinoiden yhteydessä. Tällaista hysteeristä huutoa kesti ehkä viikon ja sen jälkeen tuli mukaan yöllä kääntyily. Näihin aikoihin Amy siis oppi kääntymään selältä vatsalle ja alkoi tehdä sitä myös yöllä. Hän kääntyi unessa vatsalle, heräsi, hätääntyi, kun ei päässyt kääntymään takaisin, alkoi huutamaan eikä rauhoittunut muuten kuin ottamalla syliin. Tätä tapahtui jopa 7 kertaa yön aikana. Yöheräilyt siis lisääntyivät huomattavasti.

Kääntyilyä kesti taas noin viikon ja alkoi seuraava, nyt käynnissä oleva vaihe: muuten vaan yöllä heräily. Amy heräilee yöllä 1-2 tunnin välein, aamuyöllä jopa useamminkin. Välillä hänet saa rauhoitettua omaan sänkyyn tutilla ja silittelyllä, välillä ei ja joudun ottamaan syliin tai rinnalle. Aamuyöstä päädyn usein ottamaan Amyn viereeni nukkumaan, kun heräily käy niin tiheäksi ja en muuten pystyisi nukkumaan ollenkaan. Myöskään jos ennen hulinoita Amy oli nukahtanut itsenäisesti omaan sänkyyn, niin nyt se ei useimmiten onnistu, vaan nukutan hänet rinnalle tai syliin, joskus enemmän tai vähemmän huudon saattelemana. Ja siinä kun ennen Amy heräsi yöllä vain syömään, niin nyt hän saattaa olla pitempiäkin pätkiä hereillä, useimmiten aamuyöstä klo 4-5 aikaan.

Tuntuu, että Amy on kokoajan väsynyt.

Yöunien haasteiden lisäksi yhdistän hulinointiin jatkuvan levottomuuden päivällä: tuntuu, että Amy on kokoajan väsynyt. Lisäksi yleinen metelöinti, kitiseminen ja itkuisuus on lisääntynyt. Usein se on pelkkää huomion hakemista. Kärsivällisyyttä neidillä ei ole aikaisemminkaan paljoa ollut ja on kyllä ilmaistu heti, jos joku ei ole miellyttänyt. Kaikki temperamentti on vaan korostunut nyt tässä kehitysvaiheessa. 

Tämä on ollut melko kuormittavaa ja haastavaa aikaa, kun tuntuu, että omaa aikaa ei juuri ole ja väsymys painaa. Toki välillä on ollut helpompia päiviä ja helpompia öitä. Nyt kuitenkin uskallan jo ehkä sanoa – kun ensi viikolla pamahtaa 5 kuukautta mittariin – niin, että pahin on takana päin (koputan puuta), koska pari viime yötä on ollut askel siihen suuntaan, miten meillä nukuttiin ennen hulinoita. 

Lisähaasteen tähän aikaan tuo sen, että Amy on alkanut vierastamaan ja ei viihdy muiden sylissä. Ennen saatettiin mennä kylään tai kun vieraat tuli meille, niin antaa muiden pitää Amyä koko tän ajan. Amy myös saattoi olla hoidossa muutaman tunnin esim. isovanhemmilla tai tädeillä. Nyt kun hän vierastaa, häntä ei uskalla jättää hoitoon. Kertokaa ihmeessä, mitä kokemuksia teillä on vierastamisesta. Kauan se on kestänyt? Miten sitä vois helpottaa ja uskaltaako silti jättää hoitoon?

Yksi vaihe muiden joukossa

Huh, tulipa tästä nyt negatiivissävytteistä tekstiä… En halua pelotella ketään, niin haluan sanoa sen, että vaikka monet väittävät hulinoiden olevan haastavin aika vauvavuodessa, niin silti koen, että meidän kohdalle se alku, kun itkuisuus alkoi lisääntyä 2 vkon iässä, oli paljon haastavampaa aikaa. Tämä, kuten muutkin vaiheet, menee ohi ja ei oo aihetta jännittää tai stressata tätä vaihetta yhtään ennakkoon. Kaikki vauvat on erilaisia ja reagoivat näihin kehitysvaiheisiin eri tavoilla. 

Täytyy muistaa, mitä kaikkea vauvat käyvät läpi.

Täytyy ajatella asiaa vauvan näkökulmasta: mitä kaikkea he käyvätkään läpi. Aivot kehittyvät lyhyessä ajassa niin paljon. Ennen nukahtaminen oli helppoa – nyt ei uni tule millään. Ennen pystyi nukkumaan syvässä unessa pitkiä pätkiä – nyt havahtuu jokaiseen pieneenkin ääneen. Ennen pystyi syödä rauhassa eikä mikään häirinnyt – nyt ei malta syödä ollenkaan, kun pitää kokoajan seurata, mitä ympärillä tapahtuu. Täysin ymmärrettävää, että vauvat hakevat läheisyyttä ja lohtua siitä tutusta ja turvallisesta, kun koko maailma mullistuu. 

Haluan nostaa myös positiivisia asioita esiin, koska niitä on paljon tässäkin ikävaiheessa. Amy ottaa paljon kontaktia, jokeltelee ja löytää kokoajan uusia tapoja käyttää ääntään. Hyvällä tuulella ollessaan hän on todella aurinkoinen, hymyilee, naureskelee ja saa oikein naurukohtauksiakin, iltahepuleita. Hän selvästi alkaa jo hahmottamaan syy-seuraussuhteita: sen, että kitisemällä saa haluamansa. On aivan ihanaa seurata sivusta hänen huimannopeaa kehittymistä ja kasvua. 

Tämmöisiä ristiriitaisia fiiliksiä täällä tänään. Jäädään jännityksellä odottamaan, onko tää vaihe oikeesti alkanut helpottaa ja mitä seuraava vaihe tuo tullessaan. Kommentoikaa ihmeessä, kauan teillä on hulinat kestänyt ja jos on jotain vinkkejä/kokemuksia jakaa 🙂

Mun piti kirjoitella tähän samaan postaukseen myös neidin unirytmistä, mutta tästä tulikin sen verran pitkä teksti, että se jää ensi kertaan. 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Toivotaan, että kelit paranee vapuksi 🙂