Etäelämää

Piirrän joka aamu itseni uudelleen.

Pala palalta kokoan yön jättämät sattumat.

Olen etäällä kaikesta; sinusta, heistä, meistä.

Edessäni vain kuvia, simulaatioita todellisuudesta, epätodellisuuksia.

Kaikki on romanttista, jos välissä on kilometrejä.

Yksi sana, uusi kuva, ääniviesti.

Olemme silti vielä täällä. Lihaa ja verta.

Kohtaamme jälleen.

Saan vielä koskettaa, tuntea, tunnustella.

Siihen asti pudottelen ja kokoan palasiani.