Elämä on pakkasen jäädyttämät kasvot Elämä on sohjoon pudonnut henki Elämä on perjantaina yöllä kello 3 murtunut nenä Elämä on sairauden sietämistä Elämä on kutina, joka muuttuu kivuksi Elämä on hakemuksia, torjumisia, epätoivoa Elämä on jono, jonka päässä ei ole mitään Elämä on pala teippiä, jonka pitäisi korjata kaikki mutta joka ei sitä tee Elämä […]

Ajattelen liikaa. Hämmennyn, hämmästyn, ihmettelen. Jos mietin sinua, minne minä katoan? Mistä tiedän mikä on todellista? Jos olen täynnä sinua, olenko itse poissa? Minne menen? Koska tulen takaisin? Tulenko enää? Silti minä olen se, joka ajattelee. Minä luon sinut itselleni, joten täytyyhän minun silloin olla täällä, paikalla. Jos roikunkin niin heikosti itsessäni, että pieninkin sysäys […]

Ei yhtäkään… ajatusta ovenavausta hiustenpesua ilmoitusta puhelimessa valmistautunutta täysikuuta sängystä nousemista yhteyttä sälekaihtimen avausta sanaa kosketusta sydämenlyöntiä  

Tunnen hänet, hän on edessäni Tunnet hänet, olit hänen sisällään Näen sinut hänessä, katseesi, ajatuksesi Hän näkee itsensä kauttasi, minä haluan hänet Hän ei tunne minua, minä tunkeudun häneen Vain nähdäkseni katseesi, ajatuksesi Lävistäessäsi hänet, hän ei tunne mitään Reitti joka päättyy minuun

Istun ja odotan Odotan Sinua, minua, iltaa, aamua, voittoa, häviötä, nälkää, janoa, täyttymystä Istun ja odotan Istun poikittain, ylösalaisin, jalat ylhäällä, jalat sykkyrässä, ilman jalkoja Odotan samaa kuin aina Yllätystä, jatkuvuutta, toivoa, hämärän tuloa, kahvin valmistumista Istun niin kauan, että en pääse enää ylös Istun niin kauan, että jalkani lakkaavat toimimasta Istun ja odotan

Talven kodittomuus, jäätyneen sydämen pakoyritys Pakoon kuolemaa Huokauksessasi ohuita jäisiä pisaroita Harmaan taivaan paino jätti sinetin käsivarteen Perhosten siivillä näkyy utuista peitettä Kaikki tuntuu kylmältä muistoja vasten Selviytymispakettiin tulossa liekkejä Lämpö häämöttää pienen sinisen taivaanpalan saumoissa Näkymättömästä tulee totta

Häntä on vaikea rakastaa Kaikki elämässä muuttuu ohueksi ja jättää jälkeensä pieniä puhalluksia Ne tuntuvat kipuna mahassa Valkea kalvo jonka läpi näkyy vain epämääräisiä muotoja Yksinäisen naisen rutiinit Huuto joka kuuluu vain itselle Ainoa ääni maailmassa? Tuulenpuuska saattaa tarttua siihen kiinni Ehkä sinä kuulet

Kieriskelen hikisissä lakanoissa jotka ovat rypistyneet alleni liikkeeni voimasta Näen unettomia unia menneisyydestä, pakoa tulevaisuudelta Tätä hetkeä ei ole, haluan sen pois, sen on mentävä pois Levittäydyn unen ja valveen rajamaille, siinä on paikkani Valun hikeä ja tuskaa ja sisälmyksiä Yhtäkkiä hetki kirkastuu ja jos voisin, ajattelisin tähän hetkeen kaiken, sommittelisin sen itselleni sopivaksi ja […]

Näen sen ympärilläni Voin koskettaa sen pehmeää kuorta Jättää siihen sormenjälkeni Muotoilla, silittää, hyväillä Puhaltaa sitä hieman kauemmas Katsoa sen vaitonaista värähtelyä Sen rauhallinen liike viipyilee ilmassa Miksi olinkaan niin peloissani

Herätys Neula silmässä, aukko minussa Mahassa levottoman irtonaisen siiven karhea hipaisu Turvattomuuden kylmä vaippa Kietoudun villaan polyesteriin silkkiin Lämpö on kaukana Yritän löytää kasvoja joita katsoa, näen vain selkiä Muotoilen niihin omat kasvoni