Se seuraa sinua aina kuin varjo

Ympäröi kuin sädekehä

Ravistelee pisaroitaan sinuun kuin kesäsade

Väreilee sydämesi lähellä kuin lähestyvä ukkonen

Pistelee kädessäsi kuin ampiainen

Pyyhkäisee ylitsesi kuin aalto

Suutelee sormenpäitäsi kuin ruohonkorsi

Missään et sitä näe, et kuule

Se vain on

Luonnonvoimien lailla värähtelee sinussa

Se vuotaa verta, vaikka et sitä näe

Kuin kuu, joka sekoittuu nousevaan aurinkoon, verinen aamutaivas, taistelu valosta

Haava ihon alla

Se ei koskaan avaudu

Veri vuotaa sisälläsi ja sekoittuu olemassaoloosi

Saatat tuntea pisaroiden hiljalleen tippuvan

Mutta koskaan et sitä näe